Kiitos

”Oppineet herrat – – eivät jätä pitämättä minun ajatuksiani kerrassaan naurettavina; tai he panevat vielä paremmaksi ja jättävät ne jalomielisesti täysin huomiotta. Mutta tiedättekö miksi? Koska he sanovat, etten ole alan miehiä.”

Johann Wolfgang von Goethe457

Kaunokirjailijasta historiallisen tietokirjan kirjoittajaksi muuntautuminen oli yllättävä, ei suinkaan luonnollinen, mutta kylläkin ilahduttava prosessi. Muutamat liittolaiset, ystävät ja läheiset henkilöt osallistuivat tiiviisti tähän muodonmuutokseen. Kaikki alkoi Alexander Krämeristä, joka kertoi minulle natsien käyttäneen paljon huumeita – ja että siitä voisi mahdollisesti saada elokuvan aiheen. Selvittelimme ideaa, ja kun Janina Findeisen ehdotti, että kävisin arkistoissa ja selvittäisin, mitä todella oli tapahtunut, juttu muuttui entistä jännittävämmäksi. Tässä yhteydessä haluaisin sydämellisesti kiittää kaikkia minua auttaneita arkistonhoitajia Berliinissä, Sachsenhausenissa, Koblenzissa, Marbachissa, Münchenissä, Freiburgissa, Dachaussa ja Washingtonissa. Varhaisessa vaiheessa minua inspiroi myös historioitsija Peter Steinkamp. Toinen asiantuntija, jota haluan erityisesti kiittää, on Volker Hartmann puolustusvoimien lääkintäkorkeakoulusta. Myös koelukijani Martina Aschbacher, Michael Dillinger, Frank Künster, Konrad Lauten ja isäni Wolfgang Ohler ansaitsevat kiitokseni. Erikoisasiantuntijoista, jotka minua auttoivat, mainittakoon Winfried Heinemann, Peter Berz, Werner Berg sekä Gorch Pieken, Dresdenissä sijaitsevan puolustusvoimien sotahistoriallisen museon tieteellinen johtaja, ja hänen avustajansa Jens Wehner, kuten myös Hans Roth, joka esitteli minulle Felsennestin jäännökset. Erikoiskiitos kuuluu Douglas Gordonille, joka ei suunnitellut ainoastaan kannen kuvitusta. Korvaamatonta apua antoi kustannustoimittajani Lutz Dursthoff, samoin agenttini Matthias Landwehr sekä Helge Malchow, kustantajani, joka keksi idean kirjoittaa aiheesta tietokirja. Ja ennen kaikkea haluaisin kiittää Hans Mommsenia, arvostettua yleisen historian tutkijaa, joka tuki minua työssäni suuresti. Työn aikana kävi ehdottomasti selväksi, että niin sanottu tietokirja on kollektiivinen prosessi. Siksi kiitän sydämellisesti kaikkia, jotka minua auttoivat – oli heidät sitten mainittu tässä tai ei.

Norman Ohler, Sils-Maria, kesällä 2015