Pakkausseloste alkusanojen sijasta

Pakkausseloste alkusanojen sijasta

Törmäsin aiheeseen Koblenzissa, valtionarkiston viileän asiallisessa ympäristössä 80-luvulta peräisin olevassa pesubetonirakennuksessa. En saanut enää rauhaa Hitlerin henkilääkärin, Theo Morellin, jäämistöltä. Selasin uudelleen ja uudelleen hänen päivyriään ja sen kryptisiä merkintöjä, jotka koskivat ”potilas A:ta”. Yritin suurennuslasin avulla saada selvää kertakaikkisen epäselvästä käsialasta. Sivut oli raapustettu täyteen, luin monet kerrat merkintöjä kuten ”inj. k.t.” tai yksinkertaisesti vain ”x”. Vähän kerrassaan kuva selkeni: päivittäisiä injektioita, merkillisiä aineita, kasvavia annoksia.

Taudinkuva

Kansallissosialismia on valotettu joka puolelta. Koulujen historian opetus ei jätä siihen yhtä ainutta aukkoa, mediamaailma yhtä ainutta valkoista läiskää. Aihetta on käsitelty pienintä yksityiskohtaa myöten, joka kulmalta ja kantilta. Silloisen Saksan puolustusvoimat, Wehmacht on maailman tarkimmin tutkittu armeija. Ei ole todellakaan mitään, mitä ei muka tiedetä silloisesta ajanjaksosta. Kolmas valtakunta vaikuttaa sulkeiselta. Jokainen yritys löytää siitä jotain uutta vaikuttaa vähän väkinäiseltä, lähes naurettavalta. Kuitenkaan me emme ymmärrä kaikkea.

Diagnoosi

Huumausaineiden käytöstä kolmannessa valtakunnassa on julkisuudessa, mutta myös historiantutkijoiden keskuudessa hämmästyttävän vähän tietoa. Olemassa on tieteellisiä ja journalistisia osatutkimuksia, mutta toistaiseksi ei minkäänlaista yleiskatsausta.1 Meiltä siis puuttuu kattava, tarkkoihin asiatietoihin pohjautuva kuvaus siitä, millaisia jälkiä huumausaineet jättivät tapahtumiin natsivaltiossa ja toisen maailmansodan taistelukentillä. Mutta jotain jää väliin siltä, joka ei ymmärrä huumeiden merkitystä kolmannessa valtakunnassa eikä tutki tajunnantiloja tässäkin suhteessa.

Se että tajuntaa laajentavien aineiden vaikutus Saksan historian synkimpään vaiheeseen on jäänyt tähän mennessä liian vähälle huomiolle, johtuu kansallissosialistien huumeiden vastaisesta ohjelmasta, joka vakiinnutti aineiden valtiollisen valvonnan ja teki niistä yleisesti ottaen kiellettyjä. Niin ollen ne katosivat tieteen, talouselämän ja julkisen tietoisuuden näköpiiristä kuten myös historian tarkastelusta – kattavia tutkimuksia ei ole tähän päivään mennessä tehty tai tekeillä yliopistoissa. Aihe sysättiin varjotalouden, rikollisuuden ja maallikkomaisen puolinaistiedon hämärään nurkkaan.

Mutta me voimme korjata epäkohdan ja yrittää tehdä todellisista tapahtumista tulkinnan, joka valottaa rakenteellisia asiayhteyksiä, kunnioittaa hyviä toimintatapoja ja palvelee historiallisten faktojen seikkaperäistä selvitystä sen sijaan että esittäisi huimia teesejä, jotka asettaisivat historiallisen totuuden ja sen illuusiot särkevän julmuuden väärään valoon.2

Sisällön teho

Hitlerin tabut tunkeutuu syvälle vereen hullaantuneiden joukkomurhaajien ja heille kuuliaisen kansan sisuksiin; kansan, joka tahdottiin puhdistaa rodullisista ja muista myrkyistä. Kirja kurkistaa suoraan heidän valtimoihinsa ja laskimoihinsa. Niissä ei virrannut puhdas arjalainen veri, pikemminkin saksalais-kemiallinen – ja melko myrkyllinen. Sillä siellä missä ideologia ei enää tepsinyt, vaikutusta tehostettiin estottomasti farmakologisilla aineilla kielloista huolimatta, sekä alemmilla tasoilla että ylimmässä johdossa. Hitler oli tässäkin suhteessa Führer, johtaja – ja jopa armeija sai valloitusretkilleen suuret määrät piristeenä tunnettua metamfetamiinia (nykyinen nimi ”crystal meth”). Silloiset sotarikolliset olivat suhteessaan huumeisiin tekopyhiä, minkä paljastaminen valottaa ratkaisevia näkökohtia heidän toiminnassaan. Näin heiltä viedään naamio, jonka olemassaolosta emme edes tienneet.

Lukemisen vaarat

Kun katselemme huumeiden sumentamien silmälasien läpi, olemme vaarassa antaa kaikelle liian suuren painoarvon ja luoda uuden historiallisen myytin. Niinpä onkin pidettävä mielessä: historiankirjoitus ei ole koskaan pelkkää tiedettä, vaan aina myös sepitettä. Tällä tieteenalalla ei ole tarkkaan ottaen ”tietokirjoja”, sillä tosiasioiden luokittelu on sepittämistä – tai ainakin ulkoisten kulttuurivaikutusten mukaista tulkintaa. Kun tekee itselleen selväksi, että historiankirjoitus on parhaimmassa tapauksessa kirjallisuutta, ei lukiessa päädy niin helposti harhakäsityksiin. Kirjassa tarjotaan epätavallista, vääristynyttä perspektiiviä ja toivo piilee siinä, että vääristymässä moni seikka näkyy selvemmin. Saksan historiaa ei kirja juuri muuta puhumattakaan siitä, että kirjoittaisi sen uusiksi. Mutta parhaassa tapauksessa se kerrotaan tietyin osin tarkemmin.

Haittavaikutukset

Tällä valmisteella saattaa olla sivuvaikutuksia, jotka eivät kuitenkaan esiinny jokaisella. Usein tai hyvin usein: maailmankuvan järkkymistä, mikä ärsyttää isoaivoja, joskus yhdistyneenä pahoinvointiin tai vatsakipuihin. Nämä vaivat ovat usein lievähköjä ja katoavat yleensä jo lukiessa. Harvoin: yliherkkyysreaktioita. Hyvin harvoin: vaikeita, pitkäkestoisia aistihäiriöitä. Vastatoimenpiteeksi suositellaan kirjan lukemista loppuun, jotta tervehtymisessä päästäisiin toivottuun tulokseen: pelko ja jännittyneisyys katoavat.

Kirjan säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville. Viimeinen käyttöpäivämäärä riippuu uusimman tutkimuksen tasosta.