ESIPUHE
AIVOT OVAT KAIKISTA TUNTEMISTAMME elimistä ihmeellisin, monimutkaisin ja arvoituksellisin. Vielä 1980-luvulla minulle opetettiin psykologian luennolla, että lapsen autismin syynä on äidin tunnekylmyys. Tuon ajan jälkeen olemme saaneet selville paljon enemmän. Autisminkin tiedetään olevan useiden tekijöiden aiheuttama muutos aivojen kehityksessä. Kerroin tämän muiston opiskeluvuosiltani mittapuuksi sille, kuinka nopeasti aivotutkimuksen tietopohja on laajentunut.
Edistysaskeleista on syytä iloita, mutta samalla on hyvä muistaa kiitollisuus nykyisistä tutkimustekniikoista, koska juuri ne ovat tehneet tietojen keräämisestä mahdollista. Monia aikamme suurista tutkimuskysymyksistä on pohdittu jo vuosituhansien ajan, mutta uusia mahdollisuuksia avanneet tutkimusvälineet ja tekniikat ovat nyt antaneet meille keinot etsiä vastauksia niihin suoraan aivoista itsestään. Olemme edenneet aivojen ja kehon, geenien ja ympäristön yhteistoiminnan ymmärtämisessä seuraavan vallankumouksen kynnykselle.
Vallankumous ei toteudu, jos tutkimuslaboratorioissa kerätyistä tiedoista ja tuloksista puhutaan vain ammattikunnan parissa, vaikka se olisikin kansainvälinen ammattikunta. Tieto on levitettävä suppean sisäpiirin ulkopuolelle tavallisille ihmisille. Kun opimme enemmän siitä, miten aivomme toimivat ja vaikuttavat kaikkiin kehomme toimintoihin, alamme ymmärtää paremmin, mitä itse olemme ja mihin pystymme. Tiedon lisääminen antaa meille enemmän mahdollisuuksia tehdä diagnooseja ja ryhtyä toimiin, kun jokin menee aivoissa pieleen. Tieto opettaa meidät muun muassa erottamaan aivosairauden oireet luonteenpiirteistä ja persoonallisuudesta. Nykyisin tiedämme jo, että aivosairaudet ovat aivojen järjestelmävirheiden aiheuttamia. Aina kun kuvamme terveiden aivojen toiminnasta tarkentuu, tutkijat voivat alkaa selvittää, missä prosesseissa virheet syntyvät ja miten ne voitaisiin korjata. Tämä on selitettävä kaikille, jotta yleiset asenteet saataisiin muutettua suopeammiksi ja jotta meille kaikille löytyisi oma paikkamme yhteiskunnasta.
Miten tutkimustuloksia sitten voi levittää tavallisten ihmisten pariin, kun ne perustuvat valtavaan tietomäärään, jonka opiskeluun useimmilta kuluu kymmenen vuotta? Keväällä 1980 Norjan yleisradio lähetti televisiossa tiedesarjan Din fantastiske hjerne. Professori Per Andersen saapui tuhansien kotien televisiohuoneisiin keskustelemaan juontaja Per Øyvind Heradstveitin kanssa suurista kysymyksistä, kuten siitä, miten muisti toimii ja mikä on ajatus. Tuon ajan esitystekniikka oli vallan yksinkertaista verrattuna nykyisten tiedeohjelmien digitaalisiin 3D-animaatioihin. Tekniikasta vastasi taulu, jolle oli piirretty suhteellisen yksinkertainen hermosto. Vanhanaikaisella karttakepillä Andersen ohjasi tv-yleisön huomiota piirrosviivoilla hermosolusta seuraavaan pitkin hermoimpulssien viestiratoja. Hän esitti oletuksen, että verkostossa etenevä impulssi vastasi yhtä ajatusta. Ohjelma oli laajaa kansanvalistusta parhaimmillaan. Vaikeatkin asiat esitettiin yksinkertaisesti ja uskomattoman nasevasti. Televisioruutujen edessä istuimme myös me, Edvard ja minä, kuin sähköiskun saaneina. Tätä täytyi tutkia enemmän! Lopulta kävi niin, että Per Andersenista tuli opettajamme.
Kaja Nordengen luo kirjassaan Ainutlaatuiset aivot johdannon aivojen toiminnan, mekanismien ja tehtävien uusiin tutkimuslöytöihin. Hän punoo viihdyttävästi yhteen tutkimustietoa ja omakohtaisia esimerkkikokemuksia. Teorian sitominen jouhevasti arkielämän sattumiin tekee hänestä ei vain tiedon levittäjän vaan myös uteliaisuuden tartuttajan. Hänen ilmaisullinen leikkisyytensä herättää innostusta, joka kannustaa eteenpäin niin ihmettelevää lasta kuin kokenutta tutkijaakin.
Vahvimmin kirjasta jäi mieleeni Kajan kertojaäänen lämpö. Kirjan piirrokset ovat hänen pikkusiskonsa tekemiä. Toisin kuin hurjat 3D-grafiikat nämä selkeät kuvat jäävät mieleen senkin jälkeen, kun kirjan on sulkenut. Ne ymmärtää, ja ne voi piirtää uusiksi muistoissaan. Ne auttavat ajattelemaan. Kuvitus vastaakin hienosti kirjan tekstiä, jossa yksityiskohtien ylenpalttisuuden ja pikkutarkkuuden tilalle on otettu kokonaisuuden hahmottaminen.
Kiitos Kaja Nordengenille siitä, että hän rohkeni ryhtyä tähän työhön. Työ on vaativaa ja teko rohkea. Avoimella ja pelottomalla popularisoinnilla hän tekee tieteen tuloksista helposti lähestyttäviä niin tavallisille aikuisille kuin lapsillekin.
May-Britt Moser on psykologi, aivotutkija ja neurologian professori Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa (NTNU). Vuonna 2014 hän sai lääketieteen Nobel-palkinnon yhdessä Edvard Moserin ja John O’Keefen kanssa.