Hutilla järjestettiin joka kevät siivoustalkoot. Sulaneen lumen alta paljastui aina melkoinen kasa siivottavaa. Talven retkillä paikalle unohtuneet tupakantumpit, pillimehukääreet ja koirankakat kerättiin mustiin jätesäkkeihin ja kuljetettiin kaatopaikalle. Kerran eräs sudenpentukin päätyi vahingossa säkkiin. Onneksi neuvokas partiolainen piti pussissa sen verran kovaa meteliä, että hänet huomattiin pelastaa ennen pakkaamista pakettiautoon.
Tänä vuonna maassa oli erityisen paljon paperinenäliinoja. Raparperi erikoistui niiden keräämiseen ja sai roskanpoimijallaan pyydystetyksi kuusitoista nenäliinaa säkkiinsä.
Pihan siivouksen jälkeen vuorossa olivat puutalkoot. Se oli odotettu ohjelmanumero, ja kaikki kilpailivat siitä, kuka saisi aloittaa. Johannes oli määrännyt, että eniten roskia kerännyt saisi olla ensimmäinen. Raparperi tiesi jo, että paperinenäliinoilla ei painokisaa voitettaisi. Petteri, joka oli salakuljettanut paikalle pyöräntarakallaan vanhan autonrenkaan, keräsi eniten painoa ja sai aloittaa puutyöt.
Puiden pilkkominen partiomajalla oli tuhat kertaa mukavampaa kuin kotona. Jostain syystä partioaikuiset olivat paljon rennompia kuin omat vanhemmat.
Kun Raparperi yritti kotona pilkkoa klapeja, isä ja Pekka kiikuttivat paikalle jalkapallon säärisuojia, polkupyöräkypärää ja metsurinsaappaita. Partiossa riitti, kun tarkisti, että kaikki olivat riittävän kaukana, ja otti sopivan haara-asennon ennen kirveen heilautusta.
Partiossa oli lisäksi käytössä kunnon halkaisukirves. Kun Raparperi ehdotti isälle, että kotiinkin ostettaisiin sellainen pienen turvakirveen sijasta, isä kauhistui.
”Sinähän voisit halkaista sillä sääresi”, hän huohotti järkyttyneenä.
Raparperi ei jaksanut selittää, että halkaiseminen oli koko puun pilkkomisen idea.
Turhaan isä ihmetteli, miksi puutyöt partiomajalla maistuivat paremmin kuin kotiliiterissä.
Kun puuvuorot oli jaettu, Geoetsivät ehdottivat, että he lämmittäisivät talkoosaunan. Saunan sytyttäjän tehtävä oli myös haluttu. Jostain syystä Johannes ei innostunut ideasta.
”Nyt on liian kylmä ilma saunomista varten”, hän selitti ja näytti omituiselta.
Raparperi ei ollut uskoa korviaan. Saunottiinhan talvellakin.
”Jos me ei käydä uimassa”, hän ehdotti.
Johannes pudisteli päätään. Sitten hän keksi jonkin tekosyyn ja lähti käymään autollaan.
Geoetsivät menivät kysymään saunalupaa toiselta johtajalta, Niinalta, jonka vastuulla olivat Hutin avaimet.
Niina suostui heti ja meni avaamaan ovea. Samassa kuului hämmentynyt huudahdus.
Joku oli selvästi käpälöinyt majan lukkoa. Kun lukkoon koski, se valahti auki kuin itsestään. Jos lukkoon ei koskenut, kaikki näytti aivan siltä miltä pitikin.
Niina avasi oven ja astui sisään majaan. Geoetsivät tungeksivat ovella. Sisältä kuului taivastelua, ja sitten toiset näkivät saman kuin Niina.
Joku selvästi asui Hutissa.
Maassa oli polttopuita ja kiukaasta levinnyttä tuhkaa.
Ylälauteella oli vaaleansininen huopa ja tyyny, naulassa roikkui Batman-pyyheliina.
Saavissa oli vettä.
Kiukaan päällä roikkui kahvipannu.
Joka paikassa oli roskia: makkarapaketin ja suklaapatukan kääreitä, tupakka-askeja, paperinenäliinoja ja limupulloja. Sotku oli kamala.
Johanneskin tuli paikalle. Hän ei kauan ihmetellyt omituista näkyä. Hän organisoi lapset lauma kerrallaan kantamaan tavaraa ulos. Majavat olivat Petterin johdolla jo tyhjien limupullojen kimpussa. He halusivat palauttaa ne kauppaan. Pasi-Anteron ilme muuttui synkeäksi, kun Johannes muistutti, että roskista syntyvä tulo kerätään yhteiseen kekoon. Hutilla pitäisi tehdä kunnostustöitä, ja kaikki raha oli tarpeen.
”Eikö tästä kuulu ilmoittaa poliisille?” Petteri meni kysymään Johannekselta, kun sisätilatkin oli saatu taas siistityiksi.
”Ei kannata”, Johannes sanoi. ”Jos joku koditon on talven aikana pysynyt täällä lämpimänä, hyvähän se vain on.”
Johannes oli paitsi harvinaisen ponteva myös hyvin kiltti. Hän ei muistuttanut ollenkaan sitä surkeaa hahmoa, jonka Geoetsivät olivat nähneet itkemässä muinaishaudan äärellä.
Omituista, miten aikuiset olivat töissä erilaisia kuin vapaa-ajalla.
”Entä kaikki sotku?” Petteri yritti vielä.
”Kirjoitamme pöydälle lapun, että jos yövyt täällä, kerää ystävällisesti roskasi pussiin”, Johannes keksi. ”Eiköhän se ratkaise ongelman.”