Seuraavana aamuna tuiman näköinen Patterinen harppoi Raparperin ohitse koulun portaissa. Hän ei edes huomannut tyttöä. Raparperi tiesi, että mies halusi puhua rehtorille helmestä.
Kesken matematiikan tunnin ovelta kuului terävä koputus. Kaikki syöksyivät pulpettiensa ääreen luokan takaosasta niin kuin opettajan kanssa oli sovittu. Jos joku vieras tuli luokkaan, hän näki innokkaasti laskevia pilttejä kumartuneina kirjojensa ääreen. Tärkeintä oli, ettei kukaan tiennyt, mitä luokassa todellisuudessa puuhattiin. He olivat näet jo aloittaneet valmistautumisen seuraavan vuoden Kyvyt esiin -päivään.
”Lasketaanhan tässäkin kolmeen”, opettaja oli perustellut tanssiharjoituksia matematiikan tunnilla.
Vihainen reksi marssi luokkaan ja komensi opettajan yllätyskokoukseen. Hän lupasi lähettää Luksuksen kohta sijaiseksi.
Juuri kun luokka oli asettumassa ihmispyramidiin pulpettien päälle, Luksus tuli sijaistamaan kadonnutta opettajaa.
”Tässäkin lasketaan”, Tytti huusi pyramidin puolivälistä Luksukselle. ”Minä olen kolmannessa kerroksessa ja minua kannattelee jo viisi ihmistä.”
Kun opettaja vihdoin palasi luokkaan, Luksukseen oli ripustautunut läjä lapsia. He olivat päättäneet testata, montako ihmistä Luksus pystyisi pelastamaan maanjäristyksestä. Yksi istui hänen vasemmalla käsivarrellaan, toinen oikealla. Kun molemmille hartioille vielä lisättiin yhdet, yksi reppuselkään ja yksi molempien jalkaterien päälle seisomaan, matematiikan tehtävä oli aivan valmis.
Jostain syystä opettaja ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen. Luksus näytti nololta lähtiessään luokasta.
Opettaja komensi kaikki takaisin pulpetteihinsa. Hän kertoi, että Patterisella oli ollut tärkeää asiaa. Opettaja piti tauon ja katsoi luokkaa vakavana.
Sitten hän puhkesi hymyyn ja kertoi, että partiolaisten maja oli pelastunut.
Luokka alkoi taas heti kysellä.
”Miksi se oli pelastettu?”
”Miten se oli pelastunut?”
”Mikä sitä edes uhkasi?”
Tässä vaiheessa luokka hiljensi kysyjän huutamalla yhteen ääneen: ”Tuho, ääliö!”
Opettaja kertoi, että koko alue oli julistettu toimenpidekieltoon.
Ensin muinaishaudan rikkominen selvitettäisiin perinpohjaisesti. Poliisilla oli jo melko selkeä käsitys siitä, mitä oli tapahtunut.
Sitten paikalla tehtäisiin koekaivauksia. Niiden päämääränä oli puolueettomasti tutkia, oliko alueella merkittäviä muinaismuistoja vai ei. Jos ei olisi, uuden lähiön rakentaminen voisi alkaa. Jos taas tutkimus osoittaisi, että alueella todellakin on rautakautinen tai vieläkin vanhempi asuinpaikka, se saisi jäädä ennalleen.
Nyt opettaja muuttui ovelan näköiseksi.
”Ja mehän tiedämme, että sieltä on löytynyt muinaismuistoja”, hän sanoi.
Yhtäkkiä luokassa kajahti ponteva koputus. Ovi avautui, ja Pax luikahti sisään. Se kulki matalana ja alkoi kiertää luokkaa. Se nuuski kaikkia ja Raparperin kohdalla vähän nuolaisikin. Sitten se meni istumaan erään takapulpetissa istuvan suurikokoisen pojan viereen. Seuraavana sisään astui Patterinen.
”Tiedättekö missä rehtori on?” hän kysyi. ”Minulla on hänelle tärkeää asiaa, mutta hän on kadonnut.”
Luokka kertoi nähneensä rehtorin tunnin alussa, mutta ei sen jälkeen.
Patterinen huokaisi ja lähti.
”Pakko kiertää kaikki luokat”, hän mutisi mennessään.
Hän lähti ovesta mutta palasi pian takaisin. Pax ei ollutkaan seurannut häntä. Hän kutsui Paxia, mutta se ei tullut. Se alkoi vain haukkua kimeästi ja istui paikoillaan kuin naulittuna.
Luokka kääntyi katsomaan Paxia. He ymmärsivät kutakuinkin yhtä aikaa, että takarivissä istuva suurikokoinen poika ei ollutkaan kukaan heidän luokkakaverinsa.
Se oli sinisen hupparin sisään piiloutunut rehtori.
Patterinen piti rehtorille tiukan kuulustelun. Kävi ilmi, että tämä piti Yrjöltä saamastaan sinisestä lasihelmestä kovasti. Hän oli yrittänyt viimeiseen asti pakoilla Patterista, jotta saisi pitää helmen.
Rehtorilta pääsi pettynyt inahdus kun hän ojensi helmen kaulastaan Patterisen valtavalle kämmenelle.
Lotan kävi sääliksi rehtoria. Hän nousi ja kaivoi taskustaan pienen sinisen muovihelmen ja antoi sen rehtorille.
”Kiitos”, rehtori sanoi.
Hetken hän näytti aivan pikkutytöltä.