24.

Isällä oli vielä yksi yllätys takataskussa. Hän kutsui Geoetsivät ja Pekan juhlavasti keskustassa sijaitsevan Vihnusjärven rantaan katsomaan salaperäistä esitystä.

Raparperi arvasi heti, että kyseessä on vesijumppaesitys. Isä oli soitellut sen verran tiheästi jumppaohjaajansa Eevan kanssa viime päivinä.

Raparperia ei ensin huvittanut lähteä uimarannalle istumaan sadeasussa. Se vain muistuttaisi siitä, että tänä kesänä ei ollut päästy juhannuksen jälkeen kertaakaan järveen uimaan. Niinpä hän keksi vuorostaan isälle yllätyksen. Geoetsivät pukisivat uima-asut sadevaatteiden alle. Jossain sopivassa kohdassa jumppaesitystä he tempaisisivat sadetakit pois ja syöksyisivät jumppaajien seuraksi järveen.

Raparperi oli arvannut tilaisuuden syyn oikein. Kun esitys alkoi, rannalla istui suorissa riveissä suuri lauma jumppaajien ystäviä ja omaisia. Jumppaajat värjöttivät vedessä ja etsivät omia paikkojaan.

Varsinainen yllätys tuli kuitenkin heti, kun esitys alkoi.

Isä aloitti kantavalla tenorillaan: ”Pojat, miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmin?”

Toiset yhtyivät lauluun.

Kyseessä ei nimittäin ollutkaan liikuntaesitys vaan oikea kuorokonsertti. Ryhmä oli laulanut ja jumpannut yhdessä jo niin kauan, että laulu kuulosti varsin hyvältä. Ryhmä teki kyllä liikkeitäkin, mutta laulu kaikui erityisen komeana.

Raparperi tunnisti monet kappaleet siitä kerrasta, kun hänkin oli osallistunut jumppaan. Petterin jalka löi tahtia, ja Emmi ja Salli yhtyivät kertosäkeistöön, kun Eeva usutti yleisöä mukaan.

Pekka säteili ylpeyttä.

Kun konsertti lopulta päättyi, etsivät alkoivat nopeasti riisua sadevaatteitaan. Yllätyksekseen he huomasivat, että muu yleisö seurasi heitä. Ne, joilla ei ollut mukanaan uima-asuja, sukelsivat sekaan alusvaatteissaan.

Konsertti päättyi valtavaan vesisotaan. Raparperi kauhoi kaksin käsin isän ja Pekan päälle vettä. Ei ollut edes kylmä. Paitsi vähän.

Isän ja Pekan mielestä etsivien piti päästä nopeasti lämpimään. Mikäs siihen oli parempi paikka kuin uimala. Emmi kaivoi taskustaan vielä yhdet vapaaliput kaikille. Hän lupasi pyytää lisää lippuja uudelta fantsulta ystävältään, Callelta seellä.

Vihnusjärven jälkeen uimalan vesi tuntui keitetyltä. Raparperi kellui selällään altaassa. Hän katsoi kattoa ja näki, kuinka vesi heijastui aivan niin kuin ulkona joku ampuisi ilotulitusraketteja. Olo veden sylissä oli kevyt ja helppo. Hän yritti maata niin rentona kuin osasi.

Huomenna he vihdoin menisivät etsimään Kadonneen rautatiesillan kätkön. Patterinen oli luvannut käydä poistamassa tieltä Moilasen virittämät piikkilangat.

Etsivät olivat päättäneet ottaa isän ja Pekankin mukaansa. Se vähän huolestutti, mutta ehkä he osaisivat käyttäytyä. Isän ja Pekan eväät olivat kuitenkin sitä tasoa, et­tei­vät etsivät itse pystyisi sellaiseen.

Salli lupasi tuoda kokista kaikille, Emmi oli ostanut suuren laatikon kovia hedelmäkarkkeja. Pojat aikoivat narrata pari sinttiä ja paistaa ahvenfileitä voileipien väliin. Ja isä ja Pekka lupasivat pakata piknikkoriin sämpylöitä, pannukakkua, inkivääriolutta ja kaupan pakastealtaasta löytyneen lampaanviulun. Pekka oli savustanut sen ihanan pehmeäksi.

Tärkein olisi tietysti vahakangas istuinalustaksi ja toinen katoksi. Kerrankos sitä sateella retkeiltiin.

Isä oli superiloinen, kun vesikriisi ratkesi. Vesijumppaan mahtui taas, eikä tilasta altaassa tarvinnut enää taistella jumppapötkylöiden avulla. Isä lopetti ontumisen kokonaan, kun ymmärsi, että sai käydä Eevan vesijumpassa ilman ontumistakin.

Kaikkein parasta isän mielestä kuitenkin oli, että kaupunginjohtajan paikka tulisi uudelleen hakuun.

”Taidan olla taas käytettävissä”, hän pohti ääneen.

Yhtäkkiä Raparperi oli vetäistä vettä henkeensä ja tapaili pärskien pohjaa jaloillaan. Jokin oli toisin, melkein kuin väärin.

Hän vilkuili hämmentyneenä ympärilleen. Kukaan ei näyttänyt huolestuneelta. Päinvastoin, kaikki näyttivät iloisilta, äänet kaikuivat aiempaakin riemuisampina ja vesi lensi pallopeleissä kohti kattoa.

Sitten Raparperi tajusi. Pilvipeite oli raon­nut, ja aurinko puski läpi koko heinäkuisella voimallaan. Se loi ilotulitusraketit lasikattoon ja valaisi koko uimalan hymyilemään. Taivaan halkaisi komea sateenkaari. Ehkä sen pää vei jonnekin Raparperin kodin tienoille.

Raparperi ui nopeasti ystäviensä luo altaan toiselle puolelle, sulki silmänsä ja käänsi kasvonsa aurinkoon päin.

Paista sinä, minä nautin, hän ajatteli.