18

Erik Punainen katseli rannalla, kuinka miehet valmistautuivat pitkälle purjehdukselle. Osa hänestä kaipasi palavasti mukaan. Oli sietämätöntä jäädä jälkeen ja seikkailusta paitsi. Mutta hän oli käynyt myös vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Sen tunsi luissa: Selkä ei kestänyt soutamista ja kovaa tuhtoa. Kylmät talvet kolottivat polvia ja olkapäitä. Iltapäivisin hän mieluummin torkkui kuin lähti kokemaan ansoja, ja oli mukavampaa ratsastaa hyväjalkaisella ratsulla tunturiin kuin tehdä se jalka­patikassa.

Muutama vuodenkierto sitten Leif oli pyytänyt häntä tutkimusmatkalle ja hän oli ensin lupautunut… mutta tullut pian katumapäälle. Kun hänen hyvä ratsunsa oli sitten kompuroinut matkalla rantaan ja heittänyt hänet selästään, se oli riittänyt herättämään hänet viimeisistäkin harhakuvistaan: hänen seikkailunsa olivat takanapäin. Oli nuorten vuoro löytää uusia maita ja valloittaa niitä.

Erik antoi katseensa vaeltaa komeiden pitkälaivojen ylitse, kunnes hän erotti hahmon, jota oli etsinyt.

Freydís, hänen tyttärensä, seisoi rannassa ryhdikkäänä kuin kuningatar. Tulenpunaiset hiukset loistivat valkean turkisviitan päällä ja hänen hartiansa olivat yhtä voimakkaat kuin ryhtinsä ylväs.

Freydís oli hyvä tytär. Neito oli perinyt isänsä luonnon ja väkevän ulkomuodon, vaikkei se aina ollut tuonutkaan hänelle etua. Erik Punainen näki tyttäressä itsensä nuorena: kiivaan luonnon ja periksiantamattomuuden. Hän toivoi, ettei suvun perintö kostautuisi tyttärelle, kuten hänelle itselleen…

Erik Punaisen katse siirtyi toiseen hahmoon, joka nosti suuren tynnyrin laivaan.

Karlsefni oli väkevä mies. Hän oli myös oikeamielinen kauppiaaksi ja piti huolta kunniastaan toisten edessä.

Erik Punainen ei ollut kuitenkaan puusilmä, vaikka vanha olikin. Hän näki, kuinka mies katsoi hänen tytärtään… ja siksi hän oli lahjoittanut tälle mukaan Hakin ja Haekjan. Piktit jättivät kauppiaan hänelle kiitollisuudenvelkaan: mitä ikinä matkalla tapahtuisikaan, Karlsefni muistaisi velkansa Erik Punaiselle. Sellainen kiitollisuudenvelka oli joskus kalliimpi kuin mikään muu vaihtokauppa. Se oli myös vähintä, mitä isä saattoi antaa tyttärelleen hyvityksenä huonoista puolistaan.

Hän oli myös varma, että Karlsefni muistaisi lupauksensa: ettei mitään pahaa sattuisi naisille, jotka olivat hänelle sukua talvella solmitun naimakaupan kautta. Gudrid, joka oli edellisen avioliittonsa kautta hänen miniänsä, ja Freydís, hänen tyttärensä: hän päästi heidät miesten matkaan, vaikka jäi itse ­rannalle.

Thorvard Kapeakatseinen – jota Erik kutsui mielessään usein Yksisilmäksi Freydísin keksimän pilkkanimen mukaan – oli tarjonnut hänen tyttärelleen kannattavan liiton. Freydís oli saanut Gardarin. Hänen harmikseen mies ei ollut kuitenkaan tarjonnut väkevää olkapäätä, johon nojata.

Sen tähden Erik oli ollut tyytyväinen, vaikkakin yllättynyt kuullessaan, että myös Thorhall Metsästäjä oli suostunut purjehtimaan uuteen maahan.

Erik Punainen tunsi kateuden piston. Thorhallille oli hänen tapaansa jo kertynyt vuosia, mutta metsämies oli yhä väkevä voimissaan. Hän tuskin edes laski vuosiaan, sillä eli niin intohimoisesti maasta ja riistasta. Kukapa mies ei olisi kadehtinut sellaista elämänjanoa? Kenties jatkuva verevän lihan syöminen teki miehestä vahvan?

Erik Punainen nosti kädet huulilleen torveksi ja huusi:

– Freydís, tyttäreni! Jos joku uhkaa sinua, iske hänet hengiltä!

Hän sai yhä nostettua tyttärensä huulille helposti hymyn ja oli tyytyväinen. Se oli isän etuoikeus – ja hänen tyttärensä tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty.

Erik Punainen heilautti kättään hyvästiksi ja pyysi samalla Thorilta suojaa ja voimaa matkalle.

Hän arveli, että kristitty vaimo oli lyhentänyt hänen omaa elämänlankaansa. Thjodhild ei suostunut elämään kuten vanhat tavat suosivat. Kristitty vaimo sai hänet paastoamaan sekä ruokapöydässä että vuoteessa – ja vaikka hän valitti, hän hyväksyi sen. Mies oli heikko vain vaimonsa alla.

Hän oli silti ylpeämpi tyttärestään. Jos joku oli syntynyt kuningattareksi, se oli Freydís.

Erik Punainen oli uhrannut Thorille paljon, jotta Freydís sellaisen aseman myös saisi.