Petteri souti pitkin vedoin. Salli oli pienimpänä päässyt istumaan keulaan ja kurkotti kädellään veteen. Pasi-Antero, Emmi ja Raparperi kyhjöttivät ahtaasti takatuhdolla.
“Varo ettei hauki nappaa”, Pasi-Antero varoitti Sallia.
Salli vetäisi kätensä nopeasti vedestä. Sitten hän huomasi Pasi-Anteron virnuilevan ja yritti roiskauttaa vettä tämän päälle.
“Varo tai saat uida veneen perässä”, Salli uhosi.
Järvi oli tyyni, ja lempeä kevättuuli lupasi lämmintä iltaa. Liukuslahden uimarannalla oli pari tyttöä uimapuvuissa. He tosin tyytyivät vasta kastelemaan varpaitaan.
Kaikki tuntui olevan hyvin mutta ei ollut.
Raparperi mietti otsa syvässä rypyssä Johanneksen puhelua. Johannes oli partiojohtaja ja poliisi Patterisen hyvä ystävä. Hän oli käskenyt Geoetsivät lainaamaan lippukunnan partiomajalta veneen ja soutamaan Patterisen kesämökkisaareen, Hummeriin.
Patterisen mökkiin oli murtauduttu.
Kun Geoetsivät lähestyivät Hummeria, he näkivät Patterisen jo kaukaa. Hän istui mökkinsä rappusilla ja painoi päätään käsiinsä. Poliisikoira Pax istui Patterisen vieressä ja katsoi isäntäänsä myötätuntoisesti. Välillä se nuolaisi häntä jalasta. Kun Pax huomasi veneellä lähestyvät Geoetsivät, sen häntä alkoi heilua vimmatusti puolelta toiselle. Sitten se vilkaisi taas isäntäänsä, huokaisi syvään ja laski poskensa Patterisen polvelle.
Asiasta ei jäänyt epäilystäkään.
Saareen oli iskenyt suru.
Geoetsivät eivät olleet koskaan aiemmin nähneet Patterista sellaisena. Hän vain istui ja tuijotti horisonttiin. Pax yritti tyrkkiä kuonollaan Patterisen käden selkänsä päälle rapsuttamaan, mutta Patterinen ei tehnyt mitään. Oli kuin hän ei olisi lainkaan huomannut koiraansa. Se oli paha merkki.
Lopulta Patterinen huokaisi.
“En ymmärrä, miksi kaikki piti rikkoa”, hän sanoi.
Raparperi vilkaisi ympärilleen.
“Ovi oli hajalla, samoin ikkunat”, Patterinen sanoi. “Koko mökki oli myllätty aivan kuin murtautujat olisivat etsineet jotain.”
“Oliko täällä jotain arvokasta?” Petteri kysyi.
“Ei yhtään mitään. Sehän tässä niin kummallista onkin”, Patterinen sanoi. “Ei edes televisiota.”
Sitten hän taas vaikeni ja alkoi tuijottaa sitä kohtaa, missä järvi kohtasi taivaan ja pilvet heijastuivat vedestä korkeina pumpulivuorina.
Salli livautti kätensä Patterisen käteen. Se nosti pienen hymyn ison miehen kasvoille.
Tutun hymyn nähdessään Raparperi päätti, että Patterisen elämänilo pitää palauttaa. Mökkimurto pitäisi selvittää mahdollisimman nopeasti.
Oli aika Geoetsivien ryhtyä taas töihin.