11.

Raparperi ja Emmi kävelivät kohti kotia. Raparperi yritti iloita todistuksestaan, mutta valhe vaivasi häntä. Miksei hän vain voinut kertoa syytä geokätköilyreissun siirtämiseen?

Hän yritti jutella Emmin kanssa jostain iloisesta, mutta juttu tuntui koko ajan hiipuvan. Vain tarina Paxista varastamassa isän hammasharjaa innosti hetken, mutta sitten sekin lässähti.

Raparperi huomasi, että Emmi katsoi häntä sivusilmällä.

“Mikä sua vaivaa?” Emmi sanoi.

“Mulla on yks juttu…”, Raparperi sanoi aivan samaan aikaan.

Emmi hymyili.

“Kai mä nyt huomasin että sulla on joku salaisuus”, hän sanoi.

Raparperi pullautti huojentuneena kaiken suustaan. Hän kertoi blogista ja ryöstäjien suunnitelmasta mennä Luotoon juuri samana viikonloppuna.

“Mikset kertonut Patteriselle?” Emmi kysyi.

Raparperi ei oikein itsekään tiennyt vastausta. Ehkä häntä pelotti se, että Patterinen nauraisi.

“Mutta et saa kertoa kenellekään muulle–”, Raparperi aloitti, kun takaa kantautuva heleä ääni keskeytti hänet.

“Mä ainakin tiedän jo!” Salli sanoi iloisena. “Ettekö te vieläkään ole oppineet, ettei kannata yrittää salata asioita.”

Raparperia ärsytti ja Emmiä vielä enemmän. Taaskaan he eivät olleet huomanneet varoa Sallia. Tämän tapa hiipiä hiljaa kuuntelemaan isompien tyttöjen juttuja oli raivostuttava. Joululahjojansakin Salli oli jo monena vuonna saanut nuuskituksi samalla tekniikalla.

Tytöt kuitenkin sopivat, ettei asiasta kerrota vielä kenellekään. Aivan ensimmäisenä Salli ja Emmikin lukisivat blogin tekstit. Vasta sen jälkeen he yhdessä päättäisivät, mitä asiasta kerrotaan ja kenelle.

Kotona isä ja Pekka olivat kattaneet herkku-pöydän juhlistaakseen kesäloman alkua ja hyvää todistusta. Pöydässä oli Raparperin lempipullia, joiden lakea kuorrutti ihana voin ja sokerin sekamelska. Juomana oli Louhisaaren juomaa, jota Pekka oli uuttanut keväällä nuorista mustaviinimarjapensaan lehdistä.

Herkut eivät silti tahtoneet maistua, sillä mieli askaroi blogin ympärillä. Raparperin pelasti puhelin, joka pirahti soimaan. Se oli Emmi.

Hän nousi nopeasti ja meni nurkan taakse vastaamaan. Jännitti. Mitähän Emmi sanoisi murtovarkaiden blogista?

Yllättäen Emmi kuulosti tuohtuneelta.

“Mitä sä höpötit siitä blogista?” hän aloitti. “Me luettiin sitä Sallin kanssa, eikä siinä ollut mitään mökkiryöstöihin viittaavaa.”

Raparperi sulki silmänsä.

Hän tunsi itsensä auttamattoman hölmöksi. Vilkkaasta mielikuvituksesta oli usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

“Mä vain ajattelin…”, Raparperi yritti mutta antoi sitten olla.

“Tämähän on jonkun juoksuhullun ukon blogi. Se nyt vain sattuu asumaan näissä maisemissa.”

Emmin puheen taustalta kuului Sallin selitystä.

“Mutta hyvä ettei lähdetty tänä viikonloppuna. Isä nimittäin lupasi viedä sunnuntaina kylpylään”, Emmi jatkoi.

Raparperin olo parani heti.

Hän päätti unohtaa koko blogin. Patterinen apureineen kyllä ratkaisisi mökkimurrot. Ei Raparperin tarvinnut sentään koko maailmaa pelastaa.