Kahvilasta oli hyvä näköala kassoille. Geoetsivät huomasivat nopeasti, että opettaja oli hälyttänyt rehtorin, Luksuksen, Johanneksen ja Patterisen ostoksille. Myös rinnakkaisluokan opettajia työnsi kauppakärryjä kohti kassoja.
Petteri selitti, että Geoetsivät lähtisivät kiertämään kaikki kaupungin kirpputorit. He tarkistaisivat, myykö joku epäilyttävän suurta määrää elektroniikkaa tai muuta mökeistä varastettua.
Raparperi otti juuri suuren haukkauksen donitsistaan, kun hän näki yhdellä kassoista jotain omituista. Asiakas ja kassahenkilö kävivät kiivasta keskustelua. Ääni alkoi kohota yli kauppakeskuksen yleisen hälinän.
Yhtäkkiä asiakas työnsi kätensä suoraan kassaan ja vetäisi sieltä ulos ison tukun seteleitä. Sitten hän otti jalat alleen.
Kassalla työskentelevä mies reagoi nopeasti kuin eläkeläinen peliautomaatilla. Hän löi kätensä hälytysnapin päälle jo ennen kuin varas oli ehtinyt seuraavan kassan kohdalle. Hälytysportin sireeni hiljensi marketin aulan.
Sitten kaikki tapahtui salamannopeasti.
Geoetsivät säntäsivät kahvilasta, Patterinen ja opettaja lähtivät juoksemaan takakassalta.
Ulko-ovesta syöksyi sisään haukkuva Pax. Se oli tarkoilla korvillaan heti kuullut, että sisällä tapahtui jotain erikoista.
Ja sitten Raparperi näki, kuinka mummo laitimmaisella kassalla suoristi selkänsä, tönäisi kauppakärryn edestään ja lähti pitkin loikin tavoittelemaan karkuun juoksevaa varasta.
Mummo sai ryöstäjän kiinni. Patterinen ja Paxkin ehtivät jo paikalle. Lopputohinassa mummo kiskaisi huivin päästään ja paljasti pystyyn nousseet hiuksensa.
Isä.
Jostain käsittämättömästä syystä isä oli pukeutunut mummoksi.
Raparperi sulki silmänsä ja toivoi katoavansa maan päältä.
Raparperi kantoi hiljaisena kauppakasseja Kotterosta kotiin.
Isä oli pyytänyt monta kertaa anteeksi.
Pakko Raparperin oli lopulta myöntää, että hänen tarkoituksensa oli ollut hyvä. Isä oli nimittäin huolestunut siitä, ettei luokka saisi mitään palkkiota työstään. Asiakkaita oli liian vähän. Siksi hän oli ostanut vaatekaupasta huivin, esiliinan ja hameenkauhtanan. Kauppakeskuksen askarteluliikkeestä hän oli ostanut pumpulia huivin reunan alle harmaanvalkoisia hiuksia esittämään. Kauempaa vaikutelma oli ollutkin melko uskottava. Läheltä taas – Raparperi ei oikeastaan uskaltanut edes ajatella.
Pekka oli vielä närkästyneempi kuin Raparperi. Nyt kaikki paikat olivat täynnä vessapaperia, talouspaperia, pyykinpesuainetta, sinappia, kurkkusalaattia, koirankeksejä, kengänpohjallisia, kertakäyttösadetakkej a, nappeja, cd-levyjä, luomumaitoa, kakku pohjia ja deodoranttia. Isä oli kyllä ostanut pelkästään tarjoustuotteita, mutta vastasyntyneen vaipat hän olisi silti voinut jättää kauppaan.
Lisäksi isä oli antanut luokkaretkeläisille niin paljon tippiä, että Raparperi olisi päässyt sillä kaksi kertaa Helsinkiin ja takaisin.
Viimein Pekka lopetti motkottamisen ja siirtyi mököttämään. Aikuisten mykkäkoulu oli todella huvittavaa. He eivät nimittäin malttaneet olla puhumatta. Mykkäkoululaisen tunnisti siis vain siitä, että hän puhui omituisen hiljaa, suupielestään. Jos muisti.
Kauppias oli soittanut opettajalle, joka taas oli soittanut kaikille vuorotellen, ääni innosta vapisten. Kauppias oli ollut loputtoman kiitollinen oppilaille, joiden tarmon ja tarkkaavaisuuden vuoksi myymälävaras oli saatu kiinni. Hän oli luvannut luokalle toi senkin pakkausvuoron.
Raparperi oli tyytyväinen kehuista. Myös uusi pakkauskerta tuntui mukavalta, vaikka työ olikin ollut yllättävän raskasta.
Mutta nyt oli isän vuoro alkaa mököttää. Kauppias ei ollut ollenkaan maininnut urheaa mummoa, jonka liukutaklaukseen varas oli aivan ensimmäiseksi kompastunut.
Iltaruokaan mennessä Raparperi oli niin kyllästynyt suupielestä kuiskiviin vanhempiinsa, että ilmoitti lähtevänsä ulos heti syötyään. Kun hän vielä lisäsi, ettei tiedä, milloin palaa, suhina olohuoneessa kasvoi kovasta tuulesta myrskyksi.
Raparperi ei jäänyt kuuntelemaan vastakuiskeita.