Geoetsivät kulkivat Sallia huhuillessaan leiripaikkaa kohti. Tyttöä ei näkynyt missään.
Kun leiripaikan poukama lähestyi, jostain kantautui selvää savunhajua. Ensimmäisenä Raparperin mieleen tuli, onko jossain lähistöllä metsäpalo. Mutta Petteri arvasi heti:
“Joku on tainnut ehtiä leiripaikalle ennen meitä. Päädytään vielä eteläkärkeen asti, jos telttapaikka on jo täynnä.”
Nuotiopaikalla todellakin oli tuli, josta savu kiemursi tyynessä aamussa yli mäntyjen. Ketään ei näkynyt, ja telttapaikat olivat onneksi ainakin vielä tyhjät.
Nuotion sytyttäjäkin selvisi, kun Salli tuli iloisena rannasta ja kantoi sammutusvettä peltiämpärillä.
“Miksi et kertonut, mihin katosit?” Emmi kysyi heti ärsyyntyneenä.
Huoli hyppäsi helposti ärsytykseksi, kun kyseessä olivat pikkusiskon metkut.
Salli kohautti vain hartioitaan ja pyysi kaikkia kokoontumaan nuotion ympärille.
“Mulla on jotain näytettävää”, hän sanoi innostuneena.
Petteri ja Pasi-Antero romauttivat rinkkansa puukatoksen taakse. Emmi ja Raparperi istuutuivat puupölleille nuotion luo ja luopuivat rinkoistaan vasta sitten. Olo muuttui niin kevyeksi, että olisi voinut nousta lentoon. Selkäruotokin tuntui oikenevan ensimmäisen kerran pitkään aikaan.
Sallin löytämä esine oli totisesti omituinen. Kaikki vaikenivat. Kukaan ei keksinyt selitystä, miten esine olisi saattanut päätyä autioon saareen, sähköttömälle luonnonsuojelualueelle.
Salli näytti voitonriemuisena tablettia. Se oli siis oranssikantinen pieni tietokone eikä sellainen tabletti, joita isä ja Pekka ottivat diskoillan jälkeisenä aamuna, kun he olivat käyneet joraamassa. Raparperin kauhistukseksi isä puhui aina joraamisesta.
Salli oli siis löytänyt polulta tablettitietokoneen.
Petterin otsa painui heti syvään ryppyyn. Raparperi melkein näki, kuinka hänen aivonsa alkoivat etsiä ratkaisua arvoitukseen. Jos joku samoilija oli pudottanut tabletin polulle, miksi hän ei ollut tullut hakemaan sitä? Se oli kuitenkin löytynyt aivan pääpolulta, ei mistään metsän uumenista. Ja toisaalta, miksi kukaan raahaisi tietokoneita metsään?
Aikuisilta tosin saattoi odottaa mitä vain.
“Käynnistyykö se?” Pasi-Antero hoksasi kysyä.
Salli pudisti päätään.
“Ei enää. Akkua riitti vain minuutin. Ei siinä ole enää eloa”, hän sanoi.
Petteri otti laitteen käteensä ja käänteli sitä. Hän hoksasi irrottaa kannen ja katsoa, olisiko sen taskuissa tai välissä jotain tietoa omistajasta.
Ei mitään.
Ei ole selvää, kenen mieleen ajatus ensimmäisenä tuli, mutta ainakin Salli, Petteri ja Raparperi aloittivat kutakuinkin yhtä aikaa:
“Voisiko tämä liittyä mökkiryöstöihin?”
Oli hyvin mahdollista, että tietokone oli varastettu jostain lähialueen mökistä. Patterinen saisi ottaa siitä selvää, kunhan Geoetsivät palaisivat saaresta. Petteri pani koneen rinkkaansa.
Asiaa ei ehditty jäädä pohtimaan yhtään pidemmäksi aikaa. He paistoivat nopeasti ensimmäiset makkarat, pystyttivät teltat ja vaihtoivat vaatteensa kätköreissua varten.
Petteri kantoi ryhmän kätköilyreppua ensimmäisenä. Laukun toiseen sivutaskuun oli pakattuna ensiaputarvikkeet, vesipullo ja vihellyspilli. Toisessa olivat kätköjen huoltotarvikkeet eli varapurkki, tyhjä lokikirja, eripituisia lyijykyniä, nenäliinoja kastuneiden purkkien kuivaamiseksi sekä pieniä pusseja, joiden sisällä oli nestettä imeviä rakeita. Niitä pidettiin kätköissä poistamassa purkkiin päässyttä kosteutta.
Repun sisällä oli paljon erilaisia kätköjen etsimiseen liittyviä tarvikkeita. Oli robottikäsi, jolla pystyi kurottamaan ja tarttumaan korkealla tai kaukana oleviin esineisiin. Oli kasaan menevät tikapuut, jotka saattoi vetäistä auki, jos piti kiivetä oksattomaan puuhun. Tärkeitä välineitä olivat myös teleskooppivapa, kevyet pylväskengät ja valikoima erilaisia ruuvimeisseleitä. Myös ilmastointiteippi oli aina tarpeen.
Petterin suurin aarre oli kuitenkin agenttikamera, jonka hän oli saanut isältään. Aivan tavallisen näköiseen mustekynään oli piilotettuna uskomattoman hyvälaatuinen kamera.
Jos Petteri olisi saanut valita, reppuun olisi otettu myös kahluuhousut, sukellusvälineet ja lumikengät. Niillä pystyi kuulemma kävelemään lumen lisäksi suolla. Hän haaveili myös puhallettavasta kanootista, jolla saattoi näppärästi noutaa saariin piilotetut purkit. Se ei olisi kyllä mahtunut reppuun. Eivätkä kenenkään vanhemmat olisi koskaan suostuneet ostamaan niin kallista varustetta pelkästään kätköilyä varten.
Raparperi poimi mietteliäänä maasta karamellipaperin ja heitti sen nuotioon. Välillä tuntui, että aikuiset innostuivat roskaamaan erityisesti luonnonsuojelualueilla.