Toinen pakkauspäivä marketilla alkoi aivan samoin kuin ensimmäinenkin. Kaupan parkkipaikka kuhisi autoja. Tällä kertaa pakkaajat jo tiesivät, ettei se mitään tarkoittanut. Raparperi käveli laiskasti kohti markettia ja mietti, miten unettavan tylsä päivä oli taas edessä. Onneksi Geoetsivät olivat tulossa taas käymään kahvilla Raparperin tauon aikana.
Yllättäen kauppakeskuksen sisälläkin näytti paljon vilkkaammalta kuin edellisellä kerralla. Väkeä oli itse asiassa niin paljon, että Raparperilla oli vaikeuksia päästä tungoksessa oman kassansa luo.
Kun hän lopulta oli väistellen ja anteek-sipyydellen selvinnyt kassalle, siellä häntä odottivat hämmentyneet Lilli ja Lotta.
“Miksi täällä on niin paljon ihmisiä?” Raparperi kysyi heiltä.
“Me toivottiin, että sä olisit osannut vastata siihen”, Lotta sanoi.
Kauan kassalla ei ehtinyt ihmetellä, sillä seuraava asiakas huusi jo kaukaa makkaraja pihvivuorensa takaa:
“Apua, pakatkaa!”
Niin innokkaita asiakkaita heillä ei ollutkaan aiemmin ollut.
Kaaos jatkui monta tuntia. Geoetsivät tulivat paikalle jo ennen Raparperin taukoa. Hän oli kahden asiakkaan välissä ehtinyt kirjoittaa nopean viestin: Kahvit peruttu, tulkaa apuun.
Petteri oli hyvin pettynyt, kun avunpyyntö ei liittynytkään etsiväntyöhön. Mutta he ymmärsivät nopeasti, että apua tarvittiin todella kipeästi. He käärivät hihansa ja alkoivat töihin. Pasi-Antero ja Salli ottivat yhden kassan, Petteri ja Emmi toisen.
“Ja kuherteluun ei sitten ole aikaa”, Raparperi huikkasi ja sai Emmiltä murskaavan katseen.
Pian isäkin tuli paikalle ja yllättyi. Meno oli aivan toista kuin edellisellä talkookerralla. Tällä kertaa hänen ei totisesti tarvinnut tehdä tukiostoja.
Isä halusi myös pakkaamaan. Salli ja Pasi-Antero ottivat armollisesti hänet kassalleen.
Ei mennyt kauan, kun isä taas samoili eksyneen näköisenä ihmisten seassa.
“Mikset ole pakkaamassa?” Raparperi kysyi, kun isä osui kohdalle.
Isä näytti nololta.
“Pakkasin Keppi-Kaarinan ostokset, vaikka hän ei olisi halunnut. Jouduin purkamaan kaiken. Kassa ruuhkautui pahanlaisesti”, hän tunnusti.
Raparperi sulki silmänsä ja veti syvään henkeä samalla kun tunki kahdeksatta maitopurkkia erään asiakkaan pieneen kangaskassiin.
“Kyllä ne mahtuvat, kun järjestät hyvin”, nainen oli sanonut evästykseksi.
Isä ehti onneksi sillä aikaa kadota.
Kun kauppias kuulutti liikkeen sulkeutuvan puolen tunnin päästä, ostaminen kiihtyi entisestään. Kuulutuksesta Raparperi vihdoin oivalsi syyn kauppakeskuksen valtavaan väkimäärään. Tieto levisi nopeasti halki kauppakeskuksen aulan kassalta kassalle.
Kauppias oli totisesti palkinnut luokan myymälävarkaan kiinni saamisesta. Hän oli valinnut luokalle pakkauspäiväksi juhannusaaton aaton. Se oli tunnetusti päivä, jolloin suomalaiset tyhjensivät kaupat täydellisesti.
Oli helppo ymmärtää, että makkara, limu ja jäätelö tahtoivat loppua kesken. Kauppiaiden keskustelupalstalla jaksettiin kuitenkin joka vuosi ihmetellä, miksi myös linnunsiemenet, sählypallot ja mopon sisäkumit loppuivat joka juhannus hyllystä.
Ehkä niitä ostivat ne, joille ei riittänyt poronkäristystä ja välihousuja. Ja olivathan kaupat sentään kiinni kokonaista kaksi päivää.
Raparperin kassalla työskentelevä nainen sai ensimmäisenä osuutensa hoidetuksi. Hänen aamulla vielä siistit ruskeat kiharansa sojottivat nyt kaikkiin suuntiin. Hän ontui kävellessään. Vaihtorahoja ojentanut käsi roikkui voimattomana kylkeä vasten. Ääni häneltä oli kadonnut jo monta tuntia aikaisemmin.
Raparperi huokaisi ja lähti uupuneena vaeltamaan naisen perässä kohti ulko-ovea.
Yhtäkkiä hän huomasi, että oven lähellä kävi kova säpinä. Ihmiset olivat kokoontuneet tiiviiksi joukoksi pienen pöydän ympärille. Raparperi ei nähnyt, mitä siellä tapahtui. Hän meni kiinnostuneena jonoon.
Eturivistä poistui aina välillä ihminen paketti kädessään. Omituisiksi paketit teki se, että niiden muodosta näki selvästi, mitä ne pitivät sisällään. Ne eivät olleet tavallisia lahjapaketteja, vaan eräs mies selvästi raahasi paketoitua melonia. Eräs nainen taas heilutti iloisesti kääröä, jonka sisällä oli epäilemättä banaani. Myös porkkanat oli pakattu yksittäin, samoin maitopurkit.
Vielä erikoisemmaksi kaiken teki se, että ostokset oli kääritty joulupaperiin.
Raparperin niskaan alkoi nousta tuskan hiki.
Ja kun hän pääsi lähemmäs pöytää, pahin paljastui: isä istui iloisena paketoimassa ihmisten ostoksia kirjaviin joulupapereihin. Pöydällä oli kippo, johon tyytyväiset asiakkaat tipauttivat kiitokseksi kolikoita.
Raparperi pakeni.
Illalla opettaja soitti haltioituneena. Luokka oli kauppakasseja pakkaamalla tienannut yli kaksi tuhatta euroa. Opettaja mainitsi vielä erikseen, että isän pakkauspiste oli yksin tuottanut yli kolmesataa euroa.
Isän leuka vapisi liikutuksesta, kun hän kuunteli opettajan ylistystä.