Matkalla kaupungista kohti firmaa Jarska päätti äkkiä humalaisen ehdottomuudella, että päivän bisneksiä piti juhlia. Vareksen kyllästynyt ilme ei hellyttänyt miestä, ja niinpä he istuivat jo kolmen vartin kuluttua reposaarelaisessa ravintolassa saaren kuulua siikakeittoa lusikoiden.
Tienvieri nautti keiton kera snapseja ja olutta. Keittoa hän söi kaksi täyttä lautasellista – kolmas jäi puolitiehen. Aterian päälle Jarska tilasi parit kahvit ja itselleen konjakin.
Mies alkoi olla jo sellaisessa tuiskeessa, että Vares katsoi tilaisuuden sopivaksi esittää kysymyksen tai pari. Autokauppiaan voimantunnossa vastaukset saattaisivat olla suorasukaisiakin.
”Miten sinä olet oikein suunnitellut jatkon? Nyt sinulla on rahaa, ja lisää tulee kun valuuttaluotot saadaan maksuun. Mutta entä kuprun jälkeen? Sitten kun papereitasi aletaan syynätä uudella innolla? Silloin huomataan että sinulla ei olekaan puhtaat jauhot pussissa? Tiedätkö että laissa on määritelty sellainenkin asia kuin epärehellinen velallinen?”
”Tiedän. Olen minä kallispalkkaisten tuomareiden kanssa selvittänyt asiat juurta jaksain. Rosisjuttu siitä tulee. Se on pläkki. Mutta ota huomioon, että nyt olen puhdas kuin pulmunen. Eli ensikertalainen. Saan korkeintaan ehdollista. Tai sitten – jos sattuu todella vittumainen oikeuden puhemies vastaan – tulee muutama kuukausi häkkiä. Ja taas ensikertalaisena ulos heti kun on puolet istuttu. Kyllä minä siinä hommassa aina tuntipalkoille pääsen.”
”Ja rahat on silloin jo takavarikon saavuttamattomissa?”
”Siitä voit kuule olla varma. Hyvässä lymyssä kannon alla. Itselleni hommaan ensin varattoman paperit ja sitten taidan häipyä maasta. Espanjassa tai Floridassa on mukavampi ilmasto, vaikka ei siellä näin hyvää siikakeittoa saakaan.” Tienvieri pyyhki rasvaa suupielistään ja maistoi taas konjakkia.
”Kaikki on valmiiksi piirretty, näemmä. Mikset osta itsellesi samalla hullun papereita? Edesvastuuttomana jäisit vallan ilman tuomiota”, Vares heitti piruuttaan.
”Sen takia että ...” Tienvieri osoitti paksulla sormellaan painokkaasti yli pöydän. Hänen lauseensa keskeytyi lyhyeen hikkakohtaukseen. ”Että hullut on erikseen. Ne kuule on hulluja jotka vetää kusisen sukan päähänsä ja menee haulikko kourassa ryöstämään pankkia. Järkimiehet tekee saman melkein rehellisesti.”
Tunnin kuluttua he olivat jo paluumatkalla. Tienvieri oli ostanut vielä keittiön puolelta pari kuohuviinipulloa matkaevääkseen. Hän ehti juoda toisen puolilleen ennen kuin Vares kaarsi huoltamon ja autoliikkeen pihaan. Aamupäivän annos oli ollut sitä luokkaa, että herra toimitusjohtaja kakoi kurkustaan pitkät syljet aivan bensiinipumppujen viereen välittämättä vähääkään ukosta, joka oli tankkaamassa mopoaan kaksitahtisella. Mersustaan Jarska ei viitsinyt nousta toimitusta tekemään vaan hoiti homman ovenraosta. Vares totesi että penkinpäällinen ei puhdistuisi ilman kemiallista pesua.
Taisto Pusenius venkalehti huoltamon kahviosta paikalle punainen villapaita laihoilla harteillaan.
”Vai on sitä tultu öljynvaihtoon. Mites on pissapojan laita? Liekö vuotoja havaittu?” tumma myyntipäällikkö sanoi venyttelevään sävyyn naama vinossa virneessä.
”Minä se kusen vaikka Juseliuksen mausoleumiin jos niikseen on. Virtaa on kuule vanttuissa sen verran, että on varaa tehdä eikä arvuutella.” Tienvieren puhe alkoi olla jo melko epäselvää. ”Sulle minulla kuule olikin asiaa, perkeleen mustalaisen tekonen.”
”Tässä sitä ollaan pelkkänä paleltuvana korvana.” Puseniuksen ilme kiristyi hieman eikä pelkästään kylmästä.
”Huomisesta eteenpäin panet kunnon alennusmyynnin käyntiin, ymmärsitkö. Se tarkoittaa sitä, että varastoa hiukkasen realisoidaan. Eikä kuule haittaa vaikka hoitelet asiat Multasen puljun kanssa niin että rahoitusyhtiöön lähtee aina silloin tällöin joku ilmapallosopimuskin.”
”Helvetti. Mies huutaa tuollaisia juttuja suureen ääneen keskellä avointa pihaa!” Pusenius vilkaisi hätäisesti ympärilleen ja hänen muotonsa tummeni entisestään. ”Vaikka olisi kuinka kännissä niin joku tolkku pitää olla.”
”Ymmärsitkö?” Jarska intti pää nuokkuen.
”Ymmärsin, saatana. Hommaa tuo nyt pehkuihin nukkumaan känniään pois. Ennen kuin tulee isompia vahinkoja”, Pusenius sähähti Varekselle.
Jussi oli siitä asiasta samaa mieltä. Hän starttasi auton ja lähti laskettelemaan kapeaa korkeiden vallien väliin aurattua tietä kohti Tienvieren omakotitaloa. Jarska oli jo alkanut pilkkiä turvavöissään.
Raitis ulkoilma selvitti autokauppiasta sen verran, että hän pääsi omin jaloin sisälle. Vielä miehellä oli sen verran ajatusta päässään, että hän sulki rahat sisältävän pankin keinonahkasalkun kassakaappiinsa. Tämän jälkeen hän ilmoitti Varekselle päivän alkupuolen olleen niin touhua täynnä, että nyt olisi iltapäivänokosten aika. Mutta Vareksen olisi syytä pysytellä paikalla, sillä herättyään Jarska tulisi maksamaan tilin, ja sen jälkeen mentäisiin saunomaan ja pidettäisiin oikein kunnon peijaiset. Jarska nukahti olohuoneen sohvalle oikeastaan kesken lauseen.
Vares istuskeli hetken aikaa nojatuolissa, teki sitten itselleen baarikaapista kunnon viskimoukun ja etsiytyi sen jälkeen jo tutuksi käyneeseen vierasmakuuhuoneeseen. Hän näki pian unia, jotka olivat suurin piirtein yhtä sekavia kuin päivän tapahtumat.
Ilta oli jo hämärtynyt Vareksen herätessä siihen että Tienvieri huhuili häntä kahville. Autokauppiaan naama näytti unenajettuneelta, ja silmät verestivät satoina ärtyneinä hiussuonina. Vastakeitetty kahvi oli kuitenkin vahvaa ja hyvää, ja pulleavatsaiset lasit ilmaantuivat kattaukseen kuin tyhjästä.
Päätään pudistellen ja ääneti Jarska nautti kahvin ja välttämättömät lisukkeet. Kun konjakkilasi oli tyhjentynyt jo toisen kerran alkoi miehen silmiin tulla taas uutta pilkettä ja hän alkoi innolla höpöttää kunnon nahankärvennyslöylyista. Siihen ehdotukseen Vareksella ei ollut vastaväitteitä.
Kiuas oli hohkannut koko iltapäivän ja löylyt olivat sen mukaiset. Miehet vierailivat lauteilla useaan otteeseen, joivat olutta hanakasti suoraan pullon suusta ja juttu alkoi juosta entistä valtoimemmin. Jossakin vaiheessa palattiin jopa entisiin kouluaikoihin ja kuin sattumalta paljastui, että he olivat molemmat menettäneet poikuutensa samalla luokkaretkellä eräälle Lauttijärven tytölle. Miehet kinasivat hetken siitä kumpi oli mahtanut päästä ensin eroon moisesta ikävästä painolastista, mutta asiaan ei tullut selvyyttä. Tyttö oli ollut kuitenkin jo keskikoulun viimeisellä melkomoisen pedon maineessa, retkellä valvojana ollut nuorehko uskonnonopettaja oli myös poikennut päästämässä pahan pois ruumiistaan. Seuraavana syksynä tyyppi ei ollut enää ilmestynyt paukuttamaan kirkkohistoriaansa taulun eteen.
Saunan jälkeen miehet siirtyivät keittiön puolelle syömään suolaista. Samaan aikaan tammikuun yö ympäröi syrjässä olevan talon ja sitä vartioivan tiheän kuusimetsän kuin musta, läpinäkymätön sarkahuppu. Meren suunnalta puhaltava tuuli oli hyytävä ja puuskittainen. Se sai talon nurkat elämään ja metsän korkean, sahalaitaisen esiripun huojumaan kuin rivin mustia, äänettömiä tanssijoita, jotka piirittivät rakennusta aukottomana kehänä.
Miehet nauttivat juomiaan rauhalliseen tahtiin tulematta liian äkkiä humalaan. Jutunaiheet keskittyivät nyt Jarska Tienvieren tulevaisuudenaikeisiin.
Puoli yhdeksän jälkeen miehet hiljentyivät hetkiseksi kuuntelemaan iltauutisia. He ehtivät säätiedotukseen saakka, joka lupasi kylmää ja kosteaa ilmaa virtaavan edelleen Norjanmereltä maahamme. Silloin makuuhuoneen suunnasta kuului korkea nouseva ja laskeva piipitys. Tienvieri jäykistyi paikalleen sohvalla, ja huulille nousemassa oleva viskilasi pysähtyi kesken liikkeen.
”Saatana. Se on liikkeen tai huoltiksen hälytin. Siellä on taas joku nulikkaremmi tihutöissään!” Yllättävän ketterästi iso mies ponnahti jaloilleen ja harppoi makuuhuoneeseen.
Piipitys lakkasi siinä samassa. Jarska palasi makuuhuoneesta iso revolveri kourassaan. Hän asteli rivakasti eteiseen ja alkoi vetää tikkitakkia niskaansa ja pakkaskenkiä jalkoihinsa.
”Etkö aio hälyttää poliisia?” Vares ihmetteli.
”Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se on väärä hälytys. Ja jos siellä onkin pari räkänokkaa niin kyllä Tienvieren Jarska pystyy ne kurissa pitämään. Olen takaisin puolen tunnin sisällä. Laita vesi lämpenemään. Siellä on niin perkeleen kylmä, että kuuma rommi tekee poikaa palatessa.”
Vares laittoi kahvipannuun vettä ja istuutui taas television ääreen seuraamaan urheilu-uutisia. Turussa oli pelattu tasan jääkiekossa, mutta tämän paikkakunnan joukkue oli ottanut turpiinsa oikein olan takaa.
Jussi ei tiennyt kauanko Jarskan lähdöstä oli ehtinyt aikaa kulua, kun ulkoa lumisen metsän takaa kuului yksinäinen laukaus. Se oli vaimea kuin korkkipyssyn tussahdus. Vares ponnahti jaloilleen, ja viskivana lähti valumaan kaatuneesta lasista pöydänpintaa pitkin kohti valkoista kokolattiamattoa.
Sitten kuului taas kaksi nopeaa laukausta, melkein kuin pamahdus ja sen pikainen kaiku. Vares juoksi eteiseen, veti takin päälleen, kengät jalkaansa ja hansikkaat sormiinsa. Hän syöksyi ulos ja lähti juoksemaan lumista pimeää tietä pitkin kohti huoltoasemaa ja autoliikettä. Talon ulko-ovi jäi auki ja kirkas valokiila heijastui siitä pitkälle tumman metsän siimekseen aivan kuin paikalleen jähmettynyt majakan loisto.
Metsän keskelle aurattu tie oli pimeä ja liukas. Jussi kaatui pari kertaa kipeästi kyljelleen, askel kun ei ollut kaikkein vakavimmassa terässä. Hengitys kaikui korvissa niin että molemmin puolin havumetsän tummassa varjossa tuntui nälkäinen susi jolkottelevan askel askelelta samassa tahdissa juoksijan kanssa.
Sitten alkoi pimeyden keskeltä näkyä valoa. Öljyyhtiön neonmainos loisti puidenlatvojen tasalla, ja sekä autoliikkeen konttorissa että huoltamon kahviossa paistoivat yöksi jätetyt valot. Tie kaartoi hieman ennen yhtymistään isoon piha-alueeseen. Aivan tienposkessa, juuri mutkan kohdalla oli iso tumma kuusi, joka peitti auratun pinnan mustaan varjoonsa. Vares lisäsi vauhtia, ja niinpä hän huomasi tumman kohouman keskellä uraa liian myöhään. Hän löi kantapäät jäähän, mutta vauhti ei pysähtynyt. Hän kompastui esteeseen ja jatkoi liikkeen suuntaan kylkiliukua. Huohottaen Jussi kohosi polvilleen ja konttasi pahat aavistukset mielessään takaisinpäin. Nyt silmät pystyivät näkemään jo jotenkuten läpi pimeyden. Hän tarttui kiinni velttoon säkkimäiseen hahmoon ja kieritti sen parempaan asentoon.
Se oli kuitenkin turha ponnistus.
Jarska Tienvieren rikas ja huoleton elämä oli jäänyt vain yhden päivän mittaiseksi.