Käki

Aamulla yhdeltätoista istumme taas ravintolassa saman pöydän ääressä. Mustaan hameeseen ja valkoiseen paitaan pukeutunut tarjoilijatyttö tuo meille kahvia. Ville tarjosi meille eilen ruuat ja juomat, ja nyt minä haluaisin vuorostani tarjota. Mutta kaikki taitaa tänäänkin mennä hänen piikkiinsä.

Naapuripöydässä istuu pariskunta, joka keskustelee intensiivisesti. Mies on paljon vanhempi kuin nainen, joka puolestaan on kaunis. Mies ja vaimo? Isä ja tytär? Työkavereita? Keskustelun sävystä on mahdotonta päätellä, mikä on homman nimi. Molemmat tupakoivat ketjussa ja juovat drinkkiä. Varakas, vanhempi mies ja hänen rakastajattarensa on viimeinen arvaukseni, koska mies ja vaimo eivät istuisi kapakassa tähän aikaan päivästä, ja isä ja tytär ja työkaverukset eivät joisi drinkkejä.

Ennen Moskovaan lähtöä katsoin dvd:ltä Käen. Se on Lapin sotaan sijoittuva tarina. Ville näyttelee suomalaista sotilasta, jonka sakemannit pukevat saksalaiseen univormuun ja kahlitsevat kiveen. Pitkän ponnistelun jälkeen hän onnistuu vapautumaan ja eksyy lähistöllä asustelevan lappalaistytön kotaan. Paikalla on sattumoisin myös venäläinen sotilas, joka on myös ollut vangittuna ja päässyt pakoon sotilaspoliiseilta. Venäläinen luulee Villeä saksalaiseksi. Alkukyräilyn jälkeen välit lämpenevät, ja molemmilla sotilailla on intiimi hetkensä lappalaistytön kanssa. Yhdeksän kuukauden päästä syntyy lapsi, jolla on kaksi isää.

KAUKO: Käki on sun leffoista ainoa, jonka olen nähnyt. Kerro siitä.

VILLE: Käki-leffan käsikirjoitus syntyi silloin, kun olin mun kaverin Viktorin kanssa Suomessa. Tai idea on meidän. Me mietittiin, mikä olisi sellainen näytelmä, jossa hän voisi puhua venäjää ja mä voisin puhua suomea eikä olisi mitään väliä, ymmärtääkö kumpikaan toista. Sitten me kehiteltiin tää Käen tarina, jossa on kaksi miestä ja nainen. Myöhemmin me pyydettiin Metsästyksen ohjaajaa Rogoshkinia kirjoittamaan siitä näytelmä. Hänellä oli silloin menossa sellainen kausi, että hän halusi tehdä näytelmiä. Hän sanoi, että huono idea. Kolmen päivän päästä hän soitti ja sanoi, ettei siitä tullut näytelmää vaan elokuvan käsikirjoitus. Löytäkää rahoitus, niin ruvetaan kuvaamaan.

KAUKO: Ja te menitte taas mafiamiesten puheille?

VILLE: Se oli elämäni erikoisin rahoitusneuvottelu. Me pantiin koukut järveen, ja puoli kahden aikaan yöllä tuli Moskovasta puhelu: tulkaa tänne. Millä me tullaan keskellä yötä? Hän lähettää koneen hakemaan, ottakaa selvää, mikä kenttä ottaa vastaan. Mentiin Pulkovaan, lennettiin Moskovaan, autot oli koneen ovella vastassa, ajettiin kaupungille, meille avattiin yks ravintola. Kaveri istui siihen pöytään ja kysyi, että minkäslainen elokuva tää on? Mä sanoin, että me lähetettiin sulle synopsis. Ai se kolmen sivun sepustus, en mä sellaisia ala lukemaan. Kertokaa lyhyesti, mistä tässä on kysymys. Me kerrottiin sille. Helvetin hyvä idea, se sanoi. Aletaan tekemään. Hän antaa meille 800 000. Me oltiin haettu 400 000. Mä sanoin, että 800 000 kuulostaa hyvältä. Selvä, eiköhän oteta jotain purtavaa, kone lähtee kohta viemään teidät takaisin. Koneessa me mietittiin, että 800 000 – se on puolet enemmän kuin mitä me haettiin.

Pohjoisessa alettiin rakentaa lavasteita. Sitten kolmen aikaan sama mies soittaa: teidän rahoitus muuten hävisi just. Löi luurin kii. Tää kaveri oli ollut Cannesin elokuvajuhlilla samassa baarissa kännissä meidän tuottajan kanssa, ja ne oli riitaantuneet. Elokuva tehtiin kuitenkin. Tuottaja rahoitti sen, mutta sillä ehdolla, että kukaan muu ei saanut penniäkään. Se on ainoa filmi, josta mä en oo saanut ruplaakaan. Ja Käki on yks kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimmistä venäläisistä elokuvista. Se myytiin Amerikkaankin. Se on kiertänyt koko maailman.

KAUKO: Se on hyvä leffa.