Kekkonen

VILLE: Mä olin mukana yhdessä Kekkos-aiheisessa näytelmässä, joka perustui Kekkosen päiväkirjoihin. Hänellä oli oma näkemyksensä näistä asioista.

KAUKO: Kekkonen pelkäsi pressana ollessaan venäläisiä, mutta salasi sen hyvin. Se osasi tasapainoilla niiden kanssa. Se oli iso äijä, ja sillä oli hyvä viinapää. Se pystyi ryyppäämään kommunistijohtajat pöydän alle. Niihin aikoihin se oli tuiki tarpeellinen taito valtion päämiehelle.

VILLE: Yks mun lempitarinoista on se, kun Hrushtshov sai käskyn keskuskomitealta, että Suomi on saanut liikaa valtaa ja neuvostojoukot pitää lähettää sotaharjoituksiin Suomen puolelle, niin että siellä tajutaan kuka määrää. Kekkonen sai vihiä tästä. Kekkonen tiesi myös, että Hrushtshovilla oli ongelmia verenpaineen kanssa. Kekkonen kutsui Hrushtshovin Orimattilaan saunomaan. Kekkonen heitti löylyä, ja Hrushtshovin verenpaineet paukkui. Lopulta Hrushtshov kertoi, että Neuvostoliitto suunnittelee yhteisiä sotaharjoituksia Suomen kanssa ja ne pidettäisiin tällä puolella rajaa. Kekkonen sanoi selvä, sopii hyvin, mutta sitten saatte valita Suomelle myös toisen presidentin. Ja Kekkonen lähti saunasta, käveli munasillaan pellon poikki metsään, jonne oli piilottanut vaatteet. Kekkonen pukeutui ja jäi odottamaan. Hrushtshov tuli saunasta ja huhuili Kekkosta palaamaan. Kekkonen pysyi metsässä. Sitten Hrushtshov huusi, että tuu takas, se oli vitsi. Kekkonen riisui vaatteet ja palasi saunaan. Ilta jatkui leppoisissa merkeissä. Tää on Kekkosen päiväkirjamerkinnöistä.

Myöhemmin se kirjoitti tästä kirjeen Hrushtshoville ja tunnusti juonensa. Hrushtshov nauroi koko jutulle. Oli pelimies hänkin. Kommunistisen puolueen keskuskomitea yritti kammeta Hrushtshovin pääsihteerin virasta sillä verukkeella, että Hrushtshov oli ryypännyt Kekkosen kanssa. Nikita meni kokoukseen ja tunnusti: kyllä, me ryyppäsimme, ja jos muistan oikein, niin Kekkonen taisi jopa tanssia pöydällä. Keskuskomitea osoitti suosiotaan. Hrushtshov selvisi sillä kerralla, mutta syrjäytettiin myöhemmin.

KAUKO: Kekkonen oli kelju äijä, joka lähetti niitä myllykirjeitänsä. Monet poliitikot ja virkamiehet pelkäsivät häntä. Pressanlinnassa oli painostava tunnelma. Kansalaisille Kekkonen oli isähahmo. Kekkosen ajan Suomessa oli turvallista elää.

VILLE: Metsäteollisuus oli voimissaan, monet asiat olivat voimissaan.

KAUKO: Toisaalta siirtolaisuus Ruotsiin oli suurta. Mutta muuten oli suht hyvä meininki, ja ryssät pysyivät rajan takana. Eivät tulleet Suomen puolelle, paitsi muutama balalaikkaorkesteri ja Puna-armeijan kuoro.

VILLE: Kekkonen kävi Zavidovossa metsästämässä Neuvostoliiton johtajien kanssa. Äijät olivat kännissä. Eräs sen ajan metsänhoitaja kertoi myöhemmin, että paikalla oli tarkka-ampujia, joilla oli kuulokkeet päässä, joilla he kuulivat, milloin Kekkonen ja kumppanit ampuivat. Tarkka-ampujat ampuivat samanaikaisesti. Hirvet juoksivat ennalta pystytettyä käytävää pitkin. Yhdestä hirvestä oli löydetty 37 luotia.

KAUKO: Kekkonen inhosi metsästystä, mutta joutui muodon vuoksi olemaan mukana. Kalastuksesta hän tykkäsi. Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa tuli 70-luvulla Suomeen metsästämään fasaaneja. Metsään tuotiin fasaaneja muualta ja niitä ammuttiin koko autokuormallinen. Siitä on valokuvakin. Mutta kuorman päällimmäisenä oli kuvassa varis, jonka joku oli vahingossa ampunut.

VILLE: 1980-luvulla USA:n presidentti halusi tulla Venäjälle ampumaan karhun. KGB:n pojat miettivät, että ei helvetti, ei sitä voi viedä Siperiaan, jossa on oikeasti vaarallisia karhuja. Niinpä presidenttiä lennätettiin helikopterilla tuntikausia Moskovan ympärillä ja hänet vietiin metsään, joka oli lähellä ja joka oli aidattua armeijan aluetta. Sinne oli tuotu sirkuskarhu. Mutta paikka oli myös marjaisaa aluetta, ja paikalliset heittivät polkupyöränsä aidan yli ja kiipesivät perässä sinne marjastamaan. Sirkuskarhu löysi yhden marjastajan jättämistä polkupyöristä ja ajoi sillä presidentin tulilinjalle. Pressa sai raivarit ja syytti venäläisiä petoksesta.

KAUKO: Yks mun tuttava, Eeropekka Rislakki, kävi nuorena miehenä haastattelemassa Brezhneviä Seura-lehteen. Aluksi Rislakki ja Seuran valokuvaaja saivat odottaa hotellissa haastattelulupaa viikon. Sinä aikana he huomasivat, että huonetta kuunnellaan. Valokuvaaja oli nimittäin sanonut yhtenä päivänä, että olisipa jäätelöä. Hetken päästä oveen koputettiin, ja siellä oli tarjoilija kahden jäätelöannoksen kanssa. Seuraavaksi Rislakki sanoi, että olisipa kiva päästä rockkonserttiin. Vähän ajan päästä oveen koputettiin, ja siellä oli venäläinen pitkätukkajätkä, joka vei heidät undergroundrockkonserttiin. Lopulta heidät haettiin Kremliin, jossa he kävelivät loputtomia käytäviä, kunnes tultiin huoneeseen, jossa ei ollut ikkunoita, mutta joka seinällä oli ovi. Yksi ovista avautui, ja sieltä tuli hymyilevä, ylitsevuotavan ystävällinen Brezhnev syleilemään ja suutelemaan molemmille poskille. Rislakki tajusi, että äijä on täysin seniili, mutta yritti kuitenkin tehdä haastattelun. Sitä ei koskaan julkaistu. Varmaankin ulkopoliittisista syistä.

KAUKO: Käytkö sä koskaan rockkonserteissa täällä?

VILLE: Aika vähän. Silloin joskus, kun ryhmä nimeltä Leningrad saapuu keikalle. Ne soittaa skapunkia. Radiokanavat eivät saa soittaa niiden musaa. Sanoitusten vuoksi. Niissä kritisoidaan vallanpitäjiä. Niiden viimeisin biisi kertoo siitä, että Moskova on palanut, Kreml ja kaikki… Lavalla on 10–20 muusikkoa. Niillä on kova meininki. Se on Venäjän kallein bändi. Raharikkaat ottavat ne keikalle yksityistilaisuuksiin.