Summa summarum

VILLE: Joo, raha ei kiinnosta mua. Mä toivon saavani sen verran, ettei mun tarvi miettiä sitä. Mun kulut on niin helvetilliset. Mutta jos saisin mun toimeentuloni vaikka bisneksestä, niin voisin himmata tän muun ja tehdä mitä mua huvittaa.

KAUKO: Tuleeks sulle sitten sellainen olo, että joudut tekemään tätä muiden takia? Sun pitää ruokkia nuo ja nuo ja nuo, sun kaverit, jotka työskentelee sun firmoissa?

VILLE: Ei, mutta mulla on koko ajan sellainen olo, että mä kannan huolta mun läheisistä, eikä aina niin läheisistäkään. Ne lastenkodin lapset, joita oon tavannut. Mä en pysty unohtamaan niitä. Siksi musta on oikein antaa rahaa lastenkodeille.

KAUKO: Ja sen takia sun täytyy tehdä monen ihmisen työt? Että tää homma pysyisi kasassa?

VILLE: Varmaan niinkin, mutta myös sen takia, että tätä on vaikea tehdä vähän. Täytyy tehdä täysillä tai ei sitten ollenkaan.

KAUKO: Voin ennustaa, että jossain vaiheessa sun täytyy hellittää ja keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Sä et voi jatkaa tuota tahtia.

VILLE: Kyllä mä lasten kanssakin vietän aikaa. Silloin, kun mä oon täällä, ne päivät vedetään niin tiukiksi. Sen määrän, minkä normaali ihminen tekisi viikossa, mä teen neljässä päivässä. Kerkiän sitten kaksi päivää viettää lasten kanssa.

KAUKO: Sun täytyy olla sitten hyvin järkevä ihminen. Sä et mene mihinkään houkutuksiin, joita täällä on… Mikä on sun heikkous?

VILLE: No, viina on mun heikkous.

KAUKO: Kuinka suuri?

VILLE: No, ei se vielä ole haitaksi asti ollut.

KAUKO: Juotko sä joka päivä?

VILLE: En, mutta kun pitää saada unenpäästä kiinni, niin viina on siihen valitettavan helppo ratkaisu. Sitä pyörii vielä sellaisilla kierroksilla normaalin päivän jälkeen, että voisi ruveta kuntopyörää polkemaan.

KAUKO: Mikään nukahtamispilleri ei auta…?

VILLE: Se on aivan sama asia, parempi ottaa kaksi lasia vodkaa ja nukahtaa.

KAUKO: Mutta vodka on myrkkyä.

VILLE: Ei ne lääkkeet sen parempaa ole. En usko. Toinen mahdollisuus on mennä juoksemaan, tai mä en pysty kun mun polvet ovat paskana, mutta polkemaan tunniksi kuntopyörää. Mutta siihen ei ole aikaa.

Jutut alkavat tältä erää olla loppu. Päätimme jo kesällä Helsingin palaverissa, että tämä kirja käsittelisi etupäässä Villen 1990-lukua. Jos kirja menestyy, niin voimme tehdä toisen, jossa käydään läpi hänen 2000-lukuaan. Nyt Ville on lähdössä Suomeen juontamaan jonkin firman järkkäämän tilaisuuden. Sen jälkeen hän aikoo vielä käväistä Moskovassa ennen kuin palaa perheensä luo joulunviettoon. Ville maksaa taas laskun, vaikka nyt olisi minun vuoroni. Ehkä se on venäläinen tapa, että isäntä maksaa. Me suomalaiset laskemme joka pennin ja yritämme välttyä jäämästä kiitollisuudenvelkaan.

Ville lähtee lentokentälle. Me päätämme tehdä pakollisen turistirysäkierroksen ja käymme Punaisella torilla ja Pushkin-museossa, jossa on melkein Eremitaasin veroinen taidekokoelma. Vanhat maalaukset ovat hienoja, mutta minulla on tapana tarkkailla yhtä paljon niitä katselevia ihmisiä. Nytkin eräs nuoripari kulkee huoneesta toiseen juuri samaa tahtia kuin me, ja joudun tahtomattani seuraamaan hyvin pienikokoista naista ja hänen pitkää poikaystäväänsä. Nainen on tumma, juutalaisen näköinen. Hän vaikuttaa pippuriselta tytöltä, joka varmaan komentelee vähän löysää miestään.

No, nämä ovat taas näitä arvailujani, joilla viihdytän itseäni. Käymme museon kahvilassa, joka on ikkunaton ja rauhaton tila. Vanhat naiset pälpättävät, kahvikone jymisee ja tarjoilijatyttö syöksähtelee vähän väliä ulos ja sisään keittiön heiluriovesta saamatta kuitenkaan kerätyksi likaisia astioita pöydiltä.

”Hämmästyttävä tuo Villen tarina”, sanon Olgalle. ”Kaikki tuo vaatii käsittämätöntä rohkeutta.” Pohdimme, miksi Ville Haapasalo edelleenkin tunnetaan huonommin Suomessa kuin joku Renny Harlin. Menestyminen Amerikassa on suomalaisten mielestä aina kovempi juttu kuin menestyminen Venäjällä, vaikka Harlinia tuskin edes tunnistetaan Los Angelesin kaduilla samalla tavalla kuin Ville täällä. Koska Harlin on elokuvaohjaaja, hän on tietysti pysytellyt kameran takana, eikä esiintynyt sen edessä kuten Ville, mutta Renny on silti viihtynyt myös julkisuudessa, pyörinyt Suomessa missien ja elokuvatähtien kanssa, kun taas Ville on vetänyt kotimaassa varsin matalaa profiilia. Hän ei ole esitellyt perhettään ja kotiaan naistenlehdissä tai tv:ssä. No, jokainen julkkis hoitelee julkisuuden omalla tavallaan. En halua arvostella ketään.

Kiinnostavaa nähdä, mitä Ville Haapasalo tekee seuraavaksi. Jättääkö hän näyttelemisen ja siirtyy liikemieheksi vai tuleeko hänestä tv-ohjelmien juontaja Suomessa? 30 päivässä -sarjat ovat olleet suosittuja. Ne ovat avanneet suomalaiskatsojien silmät näkemään Venäjän muunakin kuin korruptoituneena rikollispesänä. Vai perustaako hän huippuravintolan Moskovaan, sillä kokkaaminenkin kiinnostaa häntä erittäin paljon? Sapuskaa, harasoota! kuvattaessa hän väläytteli sellaisia suunnitelmia.

Vai tekeekö hän niin kuin on tehnyt tähänkin asti ja toteuttaa kaikki haaveensa?