Luku 14

 
 

Styranki oli tyytyväinen saatuaan ensimmäisen lähetyksen Kostamuksesta. Se oli toimitettu Vorokin vatsassa Lieksanjokea pitkin rajan ali Suomen puolelle ja suorinta tietä Tuonelaan. Rahat oli toimitettu Vorokin paluukuormassa Venäjälle ja homma tuntui pelaavan erinomaisesti.

Amfetamiini oli laadultaan erinomaista ja hän sopi välittömästi jatkotoimituksista. Hän oli ilmoittanut vuorostaan ikään kuin ilmoitusluonteisena asiana mafian paikallispomolle, ettei tarvinnut tämän palveluksia. Potut pottuina! Nyt saisi mafia nuolla näppejään.

Styranki arvasi, että se tulisi olemaan niille melkoinen shokki. Suurimman asiakkaan menetys oli takuulla kirvelevä takaisku. Ne olivat käyttäneet hyväksi monopoliasemaansa ja hilanneet hinnat pikku hiljaa pilviin. Siitäpähän saivat! Suurta mielihyvää tuntien Styranki totesi olevansa entistä vahvempana bisneksessä.

 
 

Styrankin ilmoitus oli saanut mafian piirissä ansaitsemansa huomion. Lahteen oli kutsuttu koolle palaveri, jossa oli tarkoitus kartoittaa tilanne. Pöydän ympärillä istui joukko synkkäilmeisiä miehiä.

– Onko teillä minkäänlaista käsitystä, kuka sille nyt huumeet toimittaa? kysyi Helsingistä hätiin tullut Igor. Hän oli lihava, kuusissakymmenissä oleva häijyn näköinen harmaatukkainen mies ja hyvin korkealla mafian organisaatiossa. Hänen kasvoillaan oli aina perusyrmeä ilme, eikä sitä minkäänlaiset positiiviset tunteenpurkaukset pahemmin sotkeneet. Tosin ne, jotka Igorin lähemmin tunsivat, olivat vahvasti sitä mieltä, ettei hänen sisimmässään ollut tunteille tilaa ollenkaan.

– Ei minkäänlaista hajua, ilmoitti Urmas, paikallinen mafiapomo. Naamasta näki, että hän oli harrastanut nyrkkeilyä nuoruudessaan. Nenä oli lyöty lyttyyn ja silmäkulmissa oli arpia. Kaljuksi ajettu pää oli oudosti neliön muotoinen ja suhteettoman suuri muuhun ruumiiseen verrattuna. Toinen korva repsotti pahasti niin kuin olisi puoliksi irrallaan. Siniset silmät pälyilivät koko ajan rauhattomina ja muutenkin hän vaikutti hermostuneelta. Urmas pyöritti Lahdessa maahantuontiliikettä peitefirmana.

– Joku myy sille halvemmalla. Se meidän viimeisin hinnankorotus oli liikaa, jatkoi Urmas puolustelevaan sävyyn. Hän koki tilanteen sellaiseksi, että häntä oltiin syyllistämässä. – Tähän saakka Lahden seudulla ei ole esiintynyt kilpailijoita.

– Sama tilanne on Tampereellakin. Joku harrastelija joskus tulee, mutta sellaiset me raivataan helposti pois kuvioista. Mitään suurempaa ei ole esiintynyt, kertoi Rampe. Hän oli Tampereelta palaveriin hälytetty aluepomo. Ulkonäön perusteella häntä ei olisi voinut tunnistaa mafiamieheksi. Hän oli pukeutunut kevyesti t-paitaan ja siisteihin farkkuihin. Vaalea tukka oli leikattu lyhyeksi ja toisessa korvassa killui koru.

Igorin kasvot muuttuivat astetta yrmeämmäksi ja otsa vetäytyi ryppyihin. – Mutta nyt on! jyrähti hän vihaisena. – Te olette nukahtaneet ja tuudittautuneet siihen uskoon, ettei kilpailijoita ole eikä tule. Ja tässä sitä nyt ollaan.

– Miten tähän olisi voitu varautua? ärähti Urmas kiukun puna kasvoillaan. – Me ollaan kyllä pidetty nurkat puhtaina. Ei ole sallittu minkäänlaista yksityisyritteliäisyyttä, mutta tämä on joku isompi taho.

– Mitä isompi sen vaarallisempi meille, totesi Igor vihaisena. – Teidän pitää ottaa selville, kuka häiriköi meidän markkinoita! Jos se pääsee huseeraamaan vapaasti, niin sehän valtaa meiltä kohta kaikki asiakkaat. Meidän täytyy yksinkertaisesti tuhota se kilpailija, totesi Igor kylmästi.

– Se on helpommin sanottu kuin tehty, arveli Rampe. – Eihän meillä ole mitään, mihin tarttua.

– Onhan teillä Styranki! tiuskaisi Igor. – Käytte kovistelemassa sitä!

– Se on vähän herkkä juttu, tuumi Urmas. – Tällä Styrankilla on vaikutusvaltaisia ystäviä ja se tuntee meidän organisaation vaarallisen hyvin.

– Joka tapauksessa se pitää palauttaa ruotuun! julisti Igor. – Meillä ei ole varaa siihen, että joku kapakoitsija alkaa hyppiä silmille. Siinä menee kohta koko uskottavuus. Säikäyttäkää sitä oikein kunnolla! Puristakaa siitä ulos, kuka sille aineet toimittaa!

– Miten me se tehtäisiin?

– No jo on perkele! raivosi Igor. – Pitääkö minun teitä kädestä pitäen neuvoa. Jos te ette keksi tapaa saada Styranki ymmärtämään omaa parastaan, niin vaihdetaan miehiä.

– Kyllä me se hoidellaan, kiirehti Urmas vakuuttamaan.

– Parasta on! äyskäisi Igor. – Teillä on viikko aikaa paljastaa, mistä aine on peräisin. Jos ette viikon aikana pääse tuloksiin, niin tänne tulee miehet, jotka hoitelevat asiat kuntoon. Igor sanoi viimeiset sanansa sellaisella sävyllä, ettei se jättänyt mitään arvailujen varaan. Hän kasasi tavaransa ja poistui hyvästiä jättämättä.

Kaverukset istuivat pitkän tovin hiljaisina. Molemmat tajusivat tilanteen hyvin. Heillä oli viikko aikaa hoidella Styranki, ja jos niin ei tapahtuisi, Igor ottaisi ohjakset omiin käsiinsä. He tiesivät kumpikin, että se tarkoitti kylmää kohtelua. Mafia oli armoton myös omillensa, jos aihetta ilmeni

– Meidän pitää hakea Styranki käsittelyyn, totesi Rampe synkkänä. – Nyt ei auta hyssytellä enää.

– Joo! Pannaan pojat hakemaan se.