[Gutenberg 62694] • Kuinka vaimon sain · Leikillinen kertomus

Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin heitteleht�nyt mailmassa ymp�rins�, milloin sinne, milloin t�nne. V�liin oli p��ni lev�nnyt pehme�ll� tyynyll�, v�liin oli v�synyt ruumiini saanut tyyty� herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sit� mukaa kuin vanhenin, eiv�t herneenvarret minua yht� hyvin miellytt�neet kuin ollessani kaksikymmenvuotias, sill� vaikkakin poikavuosinaan mielell��n sy� porkkanoita, ei sill� hyleksi hanhipaistia vanhoilla p�ivill��n. Ihmiset sanoivat: - Mene naimisiin! Min� sanoin: - Sit� siet�� tuumia! Ja niin tassuttelin min� pyh�n avios��dyn ymp�rill�, kuten kettu hanhitarhan ymp�rill�, ja ajattelin: Kyll� kai sinulla oikeastaan pit�isi olla joku. Ainahan p��set sis�lle. Mutta kun olet pyyt�nyt yhden niist� hauskempaan tanssiin, tuletkohan uloskin yht� helposti? Mutta kun toiselta puolen ajattelin kellarimestarin ikuista silavaa ja lammaspaistia ja ett� huoneeni n�ytti samanlaiselta kuin kunniallinen maailmamme ennen ensim�ist� luomisp�iv�� ja kirottuja nappeja, jotka eiv�t koskaan ottaneet pysy�kseen kiinni, silloin sanoin itsekseni: - Mene naimisiin! Mutta silloin tuhmat ihmiset vuorostaan sanoivat: - Sit� siet�� ajatella. Ja niin istuin min� yh� kuin puun ja kuoren v�liss�, ja ne pulmalliset vuodet alkoivat jo tehd� p��ni harmaaksi, kun muutamana iltana piippuni sytytetty�ni seisoin ja tirkistelin ilmaan.