[Gutenberg 44946] • Valittuja novelleja II

Kun yltioromanttikot, joihin monet ovat tahtoneet lukea myoskin Victor Hugon, vaikka sen varsinainen ja perikuvallisin edustaja on Theophile Gautier, olivat oikullisia eriskummallisuuksia, jopa luonnottomuuksiakin kuvaamalla saattaneet taman kirjallisen suunnan huonoon huutoon, syntyi jo v. 1848 vallankumouksen jalkeen uusi terveempi ja todellisuutta enemman kunnioittava suunta vastapainoksi edelliselle. Tavallisesti kay tama realismin nimella, vaikka sen edustajia laulurunouden alalla on yleisemmalla yhteisnimella kutsuttu parnassolaisiksi, joiden etevimpana kykyna on pidetty Catulle Mendes'ia. [Ensimainen suomenkielinen nayte Mendesia on taman sarjan 10. n: ona ("Valittuja novelleja I.")] Alussa esiytyivat realismin periaatteelliset harrastajat yhta jyrkilla, vastakkaisilla mielipiteilla. Jos Gautier on muodostellut taiteellisen oppinsa muutamiksi kiteytyneiksi tunnuslauseiksi, joiden lahtokohtana oli: taide on olemassa taiteen vuoksi ja taiteen tehtava on kuvata kauneutta, niin opettivat realistisen suunnan filosofiset arvostelijat, etta "rumuus on kaunista" ja koska jokapaivaisessa elamassa on paljo rumaa, on kirjailijan havaittava ja kuvattava elaman rumuutta.