[Gutenberg 44832] • Venetian kauppias

Venetsian kauppias (engl. The Merchant of Venice) on William Shakespearen naytelma. Teos on kirjoitettu vuosien 1596 ja 1598 valisena aikana. Naytelma on kuuluisa Shylock-nimisen juutalaisen kuvauksesta ja sen herattamista antisemitismiin liittyvista kysymyksista. Naytelman nimihenkilo on kauppias Antonio, ei kuuluisampi lurjus Shylock, joka on naytelman nakyvin hahmo. Vaikka Shylock on piinattu, on han myos itse piinaaja, ja katsojan tehtavaksi jaa ratkaista, ansaitseeko han myotatuntoa vai halveksuntaa. Shakespearen arvellaan kirjoittaneen naytelman vuosien 1596 ja 1598 valilla. Ensimmainen maininta naytelmasta on Francis Meres'lta vuodelta 1598, joten teoksen on taytynyt olla tunnettu nayttamolta tuolloin. Solanion viittausta laivaansa Andrewiin (I, i,27) pidetaan viittauksena Englantilaisten vuonna 1596 Cadizissa kaappaamaan espanjalaisalukseen St. Andrewiin. James Roberts lisasi naytelman Stationers Companyn rekisteriin 22. heinakuuta 1598. Toimenpide vastaa nykyajan tekijanoikeuksia. 28. lokakuuta 1600 Roberts siirsi naytelmaan liittyvat oikeutensa kirjakauppias Thomas Hayesille. Hayes julkaisi naytelman ensimmaisen version viela samana vuonna. Vuonna 1619 naytelma ilmestyi luvatta uudestaan William Jaggardin kokoelmassa (myohemmin Thomas Hayesin poika ja perija Lawrence Hayes pyysi ja sai vahvistuksen naytelmaan liittyville oikeuksilleen). Vuoden 1600 versiota pidetaan luotettavimpana alkuperaislahteena. Bassanio on venetsialainen nuorukainen, joka on aikeissa matkustaa Belmontiin kosimaan kaunista ja varakasta perijatarta Portiaa. Bassanio pyytaa ystavaltaan Antioniolta, joka on kauppias, kolmea tuhatta dukaattia kustantaakseen kolmen kuukauden mittaisen matkan. Antonion rahatilanne on kuitenkin heikko, ja han joutuu pyytamaan lainaa juutalaiselta rahanlainaajalta Shylockilta. Shylock inhoaa Antoniota, koska tama aiemmin viikolla sylki hanen paalleen, ja asettaa lainalle ehdon: jos Antonio ei pysty maksamaan lainaa takaisin erapaivaan mennessa Shylock saa vastineeksi ottaa paunan verran lihaa Antonion kehosta. Bassanio ei tahdo, etta Antonio suostuun nain vaaralliseen sopimukseen, mutta Antonio on kuitenkin yllattynyt rahanlainaajan anteliaisuudesta, silla tama ei pyyda korkoa lainalleen, ja allekirjoittaa sopimuksen. Saatuaan rahat Bassanio lahtee Belmontiin yhdessa toisen ystavansa Gratianon kanssa. Belmontissa Portialla riittaa kosijoita. Portian isa on kuitenkin testamentissaan maarannyt kosijoille tehtavan: heidan on valittava oikea kolmesta lippaasta, joista yksi on kultaa, toinen hopeaa ja kolmas lyijya. Saadakseen luvan Portian naimiseksi jokaisen kosijan on etukateen suostuttava lupautumaan elamaan loppuelamansa avioitumatta, jos han ei valitse oikeaa lipasta. Kosija, joka osaa katsoa lippaan ulkoasun ohi loytaa Portian kuvan ja saa luvan avioitua hanen kanssaan. Kahden kosijan, Marokon ja Aragonin prinssien valittua vaarin Basania saa vuoronsa ja valitsee oikean, lyijyisen, lippaan. Kaksi muuta lipasta sisaltavat pilkallisia lauseita, joiden joukossa on muun muassa kuuluisa lause: ei kaikki kultaa mika kiiltaa. Venetsiassa kaikki Antonion tavaroita kuljettavat laivat ovat kadonneet merella, eika han pysty maksamaan velkaansa. Shylock janoaa kostoa aiempaa kiihkeammin, silla hanen tyttarensa Jessica on karannut yhdessa kristityn Lorenzon kanssa kotoa kaantyakseen kristinuskoon. Tytar on ottanut mukaansa merkittavan osan Shylockin omaisuutta. Velkakirja kadessaan Shylock pidatyttaa Antonion ja saattaa hanet oikeuden eteen. Portia ja Bassanio on juuri vihitty, samoin Gratiano ja Portian morsiusneito Nerissa. Bassanio saa tietaa, etta Antonio on jattanyt velkansa maksamatta. Bassaino ja Gratiano lahtevat heti Venetsiaan, mukanaan rahat velan maksamiseksi. Portia ja Nerissa lahtevat puolisoidensa tietamatta Padovaan kysyakseen neuvoa Portian"