[Gutenberg 29974] • Talismani

Syrian paahtava aurinko ei viela ollut ehtinyt korkeimmalleen taivaslaella, kun eras Punaisen ristin ritari, joka oli jattanyt kaukaisen, pohjoisen kotimaansa ja yhdistynyt ristiretkelaisten sotavakeen Palestinassa, hitaasti ratsullaan kulki niiden santakorpien halki, jotta ymparoivat Kuollutta merta eli niinkuin myoski sanotaan Asphaltin jarvea, missa Jordaninvirran aallot juoksevat sisamereen, josta ei ole mitaan laskupaikkaa. Sotaisa pyhissa-vaeltaja, joka varemmin aamupaivalla oli pyrkinyt eteenpain kalliolohkareitten ja syvanteiden valitse, oli juuri taaksensa jattanyt namat jyrkat, vaaralliset vuorisolat ja astunut alas sille suurelle alankomaalle, jossa kaikkivaltiaan ehdotoin ja hirmuinen kosto oli kohdannut entisyyden kirottuja kaupunkeja. Vasymys, jano ja matkan vaarat unohtuivat, kun matkustaja muisteli sita kauhistuttavaa tapausta, joka oli muuttanut Siddimin ihanan, hedelmallisen, ikaankuin paratiisin huvipuisto hyvasti kastetun laakson kuivaksi, kamalaksi eramaaksi, ijankaikkiseen hedelmattomyyteen tuomituksi, poltetuksi ja kuihtuneeksi aavikoksi. Han teki ristinmerkin nahdessaan tuon tumman jarven aaltoavan veden, joka varin ja omaisuuttensa puolesta niin isosti eroaa kunkin muun jarven vedesta, ja varistys kavi hanen ruumiinsa lapi, kun han ajatteli etta naiden jahmeain aaltojen alla lepasi alankomaan muinoin niin uhkeat kaupungit, joille taivahan salamat eli manalaisen tulen tuhovoima oli haudan hakannut, ja joiden jaannoksia jarvi peittaa, missa ei ela ainoatakaan kalaa, jonka pinnalla ei yhtaan venetta nae, ja joka ei, niinkuin muut jarvet, suorita veroa valtamerelle, ikaankuin jos sen oma hirvea pohja olisi ainoa sopiva vastaanottopaikka sen synkille vesille. Koko ymparisto tassa oli, niinkuin Moseksen aikana "suolaa ja tulikivea, missa ei kylvetty eika leikattu, ja ruohoa kasvanut se ei." Maisemata samoin kun merta saattoi kuolleeksi kutsua, silla se ei tuottanut mitaan kasvullisuuden tapaista ja itse ilmaki oli tavallisista siivekkaista asujamistansa tyhja; namat kai kamoksuivat niita tulikivi- ja maapihkahoyryja, jotka paahtava aurinko sateillaan nostatti meresta paksuina pilvina, jotka valin muodostuivat vesipatsaitten kaltaisiksi. Mustalla, varahtelemattomalla vedenpinnalla vaikkyi kuin verhoina naphta-nimista tulikivensekaista limaskaa ainetta, joka yha vain kasvatti noita ilman myrkyllista huuruja ja siten kauhealla tavalla naytti todistavan Moseksen vanhan historian todenperaisyytta.